Sote-uudistus kaipaa johtajaa - ei soppalusikoita

Käsi pystyyn kaikki ne, jotka tietävät, mistä sote-sopassa on oikein kysymys.

Niinpä. Kukapa tietäisi, kun uudistusta ei johdeta kunnolla, vaan sote-sotku pyörii karusellin lailla eri työryhmissä.

Ajatuksenahan tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on hieno asia. Ideana on, että tavallinen kaduntallaaja saisi niin terveyskeskuspalvelut kuin erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut samasta paikasta. Apua kaipaavan ei siis tarvitsisi itse juosta luukulta toiselle, vaan hän voisi kävellä yhdestä ovesta sisälle ja pääsisi suoraan oikeiden palveluiden äärelle. Kaunis idea, mutta siihen se sitten jääkin.

Tämän hallituskauden aikana sote-uudistusta on pohtinut lukuisa määrä eri työryhmiä. Ensin oli palvelurakennetyöryhmä, jonka ohjakset vaihtuivat kesken kauden, kun entinen kansliapäällikkö Kari Välimäki vaihtoi työpaikkaa ja hyppäsi pois karusellista. Sitten oli alan asiantuntijoista koostuva selvityshenkilöiden työryhmä. Välissä asiantuntijoiden ja virkamiesten työtä ronkki sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä. Aikataulut ovat paukkuneet, lisäaikaa on annettu ja tavoitteita venytetty.

Lopullinen ratkaisu piti löytyä työryhmältä, joka koostui alueellisista selvityshenkilöistä - siis asiantuntijoista, jotka tietävät sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmakohdat juuri kyseisillä alueella parhaiten. Työryhmän työtä ja tulevaa sote-alueiden karttaa hehkutettiin etukäteen suuresti.

Ja miten kävi? Kun työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi, hallitus ei ollutkaan tyytyväinen siihen ja työryhmälle annettiin lisäaikaa. Kun työryhmä lisäajankin jälkeen ehdotti parasta mahdollista ratkaisua nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta, hallitus torppasi sen kehysriihessä. Ongelmana oli, että sote-uudistusta ei voitu tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, koska se ei tukenut hallituksen tavoitteita kuntauudistuksessa.

Mitä tekee tämän jälkeen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson... Tattadaa. Kyllä! Hän perustaa uuden työryhmän kirjoittamaan itse sote-lakia. Ja jotta keskustelu kulkisi mahdollisimman kaukana itse asiasta, tällä viikolla nousi kohu työryhmän kokoonpanosta. Arvostelijoiden mukaan Guzenina-Richardson nimitti työryhmään liikaa demareita ja liikaa erikoissairaanhoidon osaajia.

Peruspalveluministeri ratkaisi ongelman eilen tuplaamalla työryhmän jäsenten määrän ja lykkäämällä työryhmän deadlinea puolella vuodella eteenpäin. Oppositiossa työryhmälle irvailtiin jo nimittämällä sitä YK:n yleiskokoukseksi. Mitä enemmän lusikoita sopassa, sitä tehokkaampaa työskentelyä, vai?

Tällä viikolla oikeuskansleri Jaakko Jonkka moitti hallitusta siitä, että kuntauudistusta ja sote-uudistusta ei ole viety eteenpäin tarpeeksi samanaikaisesti.

Ja luonnollisesti Guzenina-Richardsson vastaa Jonkan vaatimukseen perustamalla vielä yhden uuden virkamiestyöryhmän, joka antaa eduskunnalle kannanoton toukokuun puolessa välissä.

Nyt olisi viimeistään korkea aika sote-asioista vastaavan ministerin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja osoittaa johtajuutta.

Joko ministerin pitäisi kuunnella alan asiantuntijoita eli selvityshenkilöitä, luottaa heidän arvioonsa ja nuijia asia läpi sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluiden kannalta parhaimmalla tavalla. Toinen vaihtoehto on, että ministeri kuuntelee hallituksen kirjausta ja vie sote-uudistuksen rivakasti eteenpäin kuntauudistusta tukien. Joko tai, mutta päätöksiä on tehtävä ja niitten takana on seistävä!

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.