Suomalaiskirjailija: Adoptioprosessi Suomessa oli helvetillinen ja epäreilu

Suomalaiskirjailija- ja toimittaja Umayya Abu-Hanna muistelee kauhulla yli neljä vuotta sitten päättynyttä adoptioprosessia Suomessa. Abu-Hanna onkin muuttanut Hollantiin, jossa hänen mukaansa adoptioperheen on parempi olla kuin Suomessa.

– Adoptioprosessi Suomessa oli helvetillinen ja epäreilu. Toiminta ei ole yhtään läpinäkyvää. Adoption perustelut eivät ole ollenkaan tiedossa, Abu-Hanna kertoo MTV3 Uutisille.

Yli 30 vuotta Suomessa asuneen, palestiinalaistaustaisen Abu-Hannan adoptioprosessi alkoi vuoden 2003 lopussa, kun hän päätti hakea adoptio-oikeutta yksin.

– Se varmasti vaikeutti, että hain lasta yksin ja olin ulkomaalaistaustainen. Mutta samanlaisia huonoja kokemuksia on myös ihan suomalaistaustaisissa adoptioperheissä.

Suomalaiskirjailijan mukaan Suomessa adoptio on vielä niin uusi asia, ettei Suomessa osata tukea adoptiota hakevien vanhemmuutta.

– Kyllä minä ymmärrän sen, että prosessi on raskas. Mutta prosessin päätyttyä on tärkeää, että adoptiota hakevat vanhemmat ovat vahvoja, saavat tukea ja luottamusta. Meillä ei ole pätevät sosiaali- eikä muut työntekijät tässä suhteessa.

"Mummot huutelivat tummalle lapselleni"

Umayya Abu-Hanna sai adoptiolapsen vihdoin ja viimein vuonna 2007. Ihonväriltään tumma Reema-tyttö saapui Etelä-Afrikasta. Abu-Hanna ja Reema joutuivat kummatkin ongelmiin ulkomaalaistaustaisuuden takia.

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Suomalaiskirjailija sai tarpeekseen ja päätti viime vuonna ennen eduskuntavaaleja muuttaa Hollantiin Amsterdamiin.

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja. Silti minua ja lastani kunnioitetaan sekä arvostetaan täällä.

Nyt 5-vuotias Reema on Hollannissa esikoulussa ja hän puhuu suomea, hollantia ja englantia. Hän on sopeutunut maiden vaihtoon hyvin.

– Kun muutimme Hollantiin, jouduin käymään noin kymmenen kertaa adoptioterapiassa. Halusin tukea siihen, olenko toiminut oikein adoptio-asioissa. Halusin tietää, miten tyttö oli sopeutunut.

– Suureksi helpotuksekseni terapeutti sanoi, että tytöllä on kaikki hyvin. Hän puhuu jopa paremmin hollantia kuin ikäisensä. Myös minä sain epäluulolleni ja raskaalle prosessille päätöksen terapian kautta.

Abu-Hanna myöntää, että todellisuus monikulttuurisena perheenä Suomessa on liian raskas. Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen. Nyt hän keskittyy kirjansa kirjoittamiseen Hollannissa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.