Suomen kieli tuli kaapista Ruotsissa

Pinnan alta kumpuaa ruotsinsuomalaisia tarinoita. Kuinka äiti kutsui häpeillen Pentti-poikaansa ruotsalaisten kuulleen Bengtiksi. Tai kuinka vielä 80-luvulla äidille neuvottiin ruotsalaisessa neuvolassa, ettei kannata sekoittaa lapsen päätä puhumalla suomea.

Vanhemmatkin ruotsinsuomalaiset ovat kirjautuneet sosiaalisiin medioihin - vain päästäkseen jakamaan omia kokemuksiaan suomen kielestä Ruotsissa.

Keskustelu polkaistiin liikkeelle viime viikolla Ruotsin radion suomenkielisen kanavan Sisuradion #vågafinska-kampanjan kautta. Kampanjaviikko haastoi ihmisiä kertomaan Twitterissä omia kokemuksiaan siitä, miten ja missä yhteydessä suomen kieltä uskalletaan käyttää.

Tuhansien tviittien vyöry yllätti kaikki. #Vågafinska nousi hetkessä Ruotsin Twitterin puhutuimmaksi teemaksi ja poiki jatkojuttuja pääkirjoituksista lähtien.

– Ihmiset ovat todellakin halunneet avautua. Monet kirjoittivat, että vihdoinkin tästä puhutaan, ja että nyt on tulppa irti. Ihmisistä on ollut mahtavaa jakaa samoja kokemuksia, projektinvetäjä Ramin Farzin Sisuradiolta kertoo.

Surua, häpeää ja hyötyä

Huomattava osa viesteistä kertoo 1900-luvun puolivälin jälkeen Ruotsiin muuttaneiden ja heidän lastensa kieleen liittyvästä häpeästä, surusta ja assimilaatiosta. Hukatusta kielestä, tai kielestä, joka jäi oppimatta.

– Mutta esiin on myös tullut paljon positiivista. Monille suomen käyttäminen on ollut itsestään selvää. Ei edes ymmärretä, miksi ei muka uskallettaisi. Monet ovat myös kertoneet, kuinka suomesta on ollut paljon hyötyä ruotsalaisilla työpaikoilla, Farzin toteaa.

Kampanja näyttää poikivan myös uusia suomen kielen tulenkantajia Ruotsissa. Esimerkiksi ruotsinsuomalainen julkkis Marko "Markoolio" Lehtosalo tunnusti Twitterissä saaneensa huonon omantunnon siitä, ettei ole jaksanut puhua lapsilleen suomea.

Asiaa ryhdytään korjaamaan.

– Tää oli nyt sellainen kenkä takapuoleen, Lehtosalo kommentoi kampanjaa radiolle.

Epävarmuutta omista taidoista

Ramin Farzinin mukaan toisen ja kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaiset kertovat myös toisenlaisesta häpeästä, jonka takia suomea ei uskalleta käyttää. Hävetään, ettei oma suomi ole riittävän hyvää.

Farzin on itse kävelevä esimerkki toisen polven ruotsinsuomalaisista, joilla on kotoa saadussa työkalupakissa useampiakin kieliä. Raminin Pellosta kotoisin oleva äiti puhui lapsilleen suomea ja Iranista kotoisin oleva isä persiaa.

– Ruotsia aloin puhua vasta 6-vuotiaana, Farzin kertoo.

Viikon aikana Farzin on jakanut kampanjan tiimoilta haastatteluja sujuvasti kaikilla kolmella kielellä.

Farzinin mukaan hän ei ole koskaan hävennyt puhua suomea, jota hän oppi kotinsa lisäksi myös Rinkebyn koulun suomenkielisillä luokilla. Epävarmuus saattaa tosin yllättää vierailtaessa Suomessa. Aina ei pysy jutussa mukana, ja ruotsalaiset ilmaisut luikertelevat esiin.

– Suomessa ollessani soitin enolleni ja yritimme sopia aikaa tapaamiselle. Sanoin: "Minulla olisi keskiviikkona kolmen tunnin luukku". Eno ei tajunnut mitään. Sehän on suora käännös ruotsin sanasta "lucka", Farzin naureskelee.

–Ehkä oppimani suomi on jostain 1970-luvulta. En ole kuullut kenenkään ikäiseni Suomessa sanovan "ei ny vaineskaan", mitä käytämme vielä täällä.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.