Suomen tunnetuin pommikone tuhoutui 70 vuotta sitten - ohjaaja ei ehtinyt nähdä tytärtään

Suomen tunnetuin pommikone, vuonna 1943 Saksasta ostettu ja seuraavana vuonna onnettomuudessa tuhoutunut Junkers JK-254 on kerännyt sotaveteraaneille jo 750 000 euroa.

Torstaina erikoinen sotatarina sai ehkä viimeisen pisteensä, kun konetta koskeva kirja Kovan kohtalon pommikone julkaistiin Joensuussa. Kirja ilmestyy 70 vuotta tuhoutumisen jälkeen osana jatkosodan historiaa.

Junkers oli paras pommikone mitä rahalla sai jatkosodan aikana. Suomeen niitä ostettiin Saksasta 24 kappaletta. Kappalehinta vuoden 2013 rahanarvolla oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Tankit lensivät selälleen

Junkers-kirjan kirjoittanut pitkäaikainen ilmailuharrastaja Rauno Suhonen kertoi julkistamistilaisuudessa miten sotalentäjät olivat kokeneet uusien koneiden ja ennen kokemattomien tuhannen kilon lentopommien saamisen rintamalle.

– Veteraanilentäjät kertoivat, että sellaisen kun pudotti vihollistankin niskaan ne lensivät kuin tulitikkulaatikot selälleen ja tykkitornit lensivät koivun latvoissa. Miehet kokivat ensimmäisen kerran, että saatiin sellaiset vehkeet joilla pärjätään, Suhonen herkisti kuulijoitaan.

Ongelmia pommien lastauksessa

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1944 Junkers JK-254 nousi kohtalokkaalle lennolle kahdeksan kilometrin päässä Joensuusta sijainneelta Onttolan kentältä. Kone oli täydessä pommilastissa matkalla muun laivueen kanssa tukemaan juuri silloin raivonneita Talin-Ihantalan taisteluita. Määränpää oli Viipurin pohjoispuolella.

Koneen lastauksessa oli ongelmia kun yhtä kookasta pommia ei heti saatu kiinnitettyä. JK-254  myöhästyi vähän laivueen muista koneista. Kello oli 00.35 heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

– Junkersien lähtö oli varsin miehekästä touhua, kun 28 400 hevosvoimaa puski raskasta konetta taivaalle. Kaikki sen pauhun kokeneet muistavat tunteen lopun elämäänsä, Suhonen kuvailee.

Koko miehistö menehtyi

Junkers-254 ohjaajana oli luutnantti Erkki Pinomaa, joka oli lähdössä toiselle sotalennolla. Ensimmäinen oli ollut edellisenä iltana ja se oli onnistunut hyvin.

Yrittäessään tavoittaa raivoisasti muita laivueen koneita Junkers-254 joutui suorituskykynsä äärirajoille. Kone ei kestänyt rasitusta ja syöksy maahan alkoi pian nousun jälkeen. Junkers putosi järveen Liperissä. Yksikään miehistön jäsen ei ehtinyt hypätä ulos.

– Törmäysnopeus veteen on ollut jopa yli 600 kilometriä tunnissa. Massaa oli 13 000 kiloa, Suhonen kirjoittaa.

Onnettomuudessa kuoli neljä nuorta suomalaislentäjää. Pinomaan lisäksi menehtyivät tähystäjä, vänrikki Uotinen, sähköttäjä alikersantti Malmberg ja ala-ampuja korpaali Mäkelä.

Ohjaaja ei nähnyt tytärtään

Tarinan traagisuutta lisää se, että luutnantti Pinomaan Raia-vaimo odotti miestään Joensuussa sovittuun tapaamiseen myöhemmin päivällä. Vaimo oli raskaana ja perhe odotti esikoistaan.

Luutnantti Pinomaa ei ehtinyt koskaan nähdä tytärtään, joka syntyi puoli vuotta maahansyöksyn jälkeen joulukuussa.

Pian 70-vuotta täyttävä Eija Pinomaa-Hilden oli torstaina mukana isänsä kohtalosta kertovan kirjan julkistamistilaisuudessa.

– Kiitän sydämestäni kaikkia teitä, jotka olitte mukana koneen nostossa, museoinnissa ja tässä kirjahankkeessa, Hilden sanoi hiljaisella äänellä kuulijoille.

Muuten hän ei halunnut antaa haastatteluja.

– Kunnia niille joille se kuuluu, Hilden totesi.

Hylystä rahaa veteraaneille

Junkers sai maata vuosikymmeniä järven pohjassa kunnes 64 vuotta myöhemmin vuonna 2008 sitkeiden valmistelujen ja laajan viranomaisyhteistyön tuloksena pommikoneen hylyn jäänteet nostettiin, ja pommilasti räjäytettiin. Seuraavina vuosina  tärkeimmät osat museoitiin.

JK-254 jäi lopullisesti Suomen sotahistoriaan kun 2011 sen hylkyromusta valmistettuja Jukers-merkkejä ryhdyttiin myymään sotaveteraanien hyväksi. Merkit tuottivat heti puoli miljoonaa euroa veteraanien avustustyöhön.

– Merkkejä on valmistettu ja myyty senkin jälkeen. Tähän mennessä ne ovat tuottaneet yhteensä 750 000 euroa, Suhonen kertoi kirjan julkistamistilaisuudessa.

Muut Junkers -pommikoneet osallistuivat vielä Lapin sotaan syksyllä 1944 ja talvella 1945, mutta vähitellen ne romutettiin 1940-luvun lopulla.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.