Suomessa syyllistetään pitkäaikaistyötöntä

Suomalaisen sosiaalipolitiikan koventuneet arvot tuntuvat erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten elämässä.

Sosiologi Arto Selkälän väitöskirja kertoo, mitä Suomessa on tapahtunut sosiaali- ja terveyspolitiikassa vuoden 1997 jälkeen. Tutkimuksesta selviää, miten kuntien sosiaalijohtajat suhtautuvat päihdeongelmaisiin, pitkäaikaistyöttömiin tai maahanmuuttotaustaisiin.

Heidän moraalista vastuutaan korostetaan, eli heidän katsotaan olevan itse vastuussa omasta kurjuudestaan. Selkälän mukaan kovat arvot nousevat esille joka viidennessä kunnassa, vaikka niiden taloudellinen asema on hyvä.

On myös sellaisia kuntia, joissa taloudelliset resurssit ovat heikot ja asenteet kovia. Näissä kunnissa yksilön vastuuta korostetaan myös muihin väestöryhmiin, kuten nuoriin ja vanhuksiin nähden.

– Jopa lastensuojelun kohteena oleviin lapsiin kohdistuu kovia arvoja, Selkälä sanoo.

Kilpailukyvyn pakkotoisto

Selkälä ei voi kertoa "kovien kuntien" nimiä, sillä aineisto on salainen. Tutkija kuitenkin kertoo, että joukossa on useita asukasluvultaan suuria kuntia.

Asennemuutoksen syyksi Selkälä näkee historiallisen kehityskaaren, joka on lähtöisin 1970-luvun Yhdysvalloista ja Britanniasta. Tuolloin Ronald Reagan ja Margaret Thatcher päästivät valloilleen poliittisen ilmapiirin, jossa yksilön vastuuta alettiin korostaa yhä enemmän.

Selkälän aineistossa asenneilmaston koveneminen Suomessa alkoi näkyä vuosien 1997–2004 aikana. Yhtäläisyysmerkit löytyvät hallitusohjelmista, jotka muuttuivat Esko Ahon (kesk.) vuoden 1991 hallituksen jälkeen.

Sittemmin kaikki hallitusohjelmat ovat korostaneet kilpailukyvyn merkitystä. Niissä on kuulunut teknologiateollisuuden retoriikka.

Selkälä myös huomauttaa, että ennen vuoden 2008 finanssikriisiä Suomessa oli raju nousukausi, mutta sosiaalipolitiikan arvoissa tämä ei näkynyt.

– Voidaan sanoa, että tästä on tullut pysyvä osa suomalaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Vastuuta pitää ottaa

Toisaalta Selkälän työ herättää kysymyksen, miksi valtion ja kuntien pitää paapoa ihmisiä. Mikä on oma vastuu? Selkälä korostaa, että yksilön pitää ottaa vastuuta, jos hän on hyvässä asemassa. Tilanne on eri, jos esimerkiksi pitkäaikaistyötöntä syyllistetään siitä, ettei hän saa töitä.

– Jotkut ovat hakeneet satoja työpaikkoja, mutta eivät ole tulleet valituiksi. Heidän tukiansa pienennetään ja sanotaan, että enemmän pitäisi yrittää, Selkälä ihmettelee.

Tutkijan kritiikki kohdistuu poliittisen arvomaailman lisäksi taloustieteeseen, jota käytetään päätöksenteossa nykyään lähes kritiikittömästi.

Esimerkiksi talousvaikuttaja Anne Brunilan taannoiset näkemykset hyvinvointivaltion tulevaisuudesta Helsingin Sanomissa (27.3.) kuvastavat nykyistä asenneilmapiiriä: vastuuta pitäisi siirtää yksilöiden harteille. Malli on suoraan konservatiivisesta ja luokkayhteiskunnastaan tutusta Britanniasta, huomauttaa tutkija.

– Jos sosiaaliselta puolelta jatkuvasti kiristetään, tulevaisuudessa vastaefekti iskee vielä lujemmin taloudelliselle puolelle.

Selkälän mielestä yhteiskunnan tasapaino pitää säilyttää eikä asioita pidä nähdä ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta.

(MTV3–STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.