Susikannan seurannassa DNA:lle iso rooli

Dna-tutkimus liitetään nykyistä vahvemmin susikannan seurantaan.

Luonnonvarakeskuksen petotutkija Ilpo Kojola arvioi, että Suomi aloittaa Ruotsin tapaan susien virtsanäytteiden keruun talvisin. Nyt dna:ta etsitään muun muassa ulostenäytteistä, joita on varsin hankala löytää.

– Nykyisin dna kyetään saamaan myös virtsanäytteistä. Ruotsissa menetelmä on tulossa osaksi susikannan seurantarutiinia, ja meilläkin siihen mentäneen, Kojola sanoo.

Virtsajälkiä löytyy hangilta paljon helpommin muun muassa siksi, että susi on nuoria yksilöitä myöten innokas reviirimerkkaaja.

Ruotsi on nostanut susikantansa kolmessakymmenessä vuodessa lähes sukupuutosta noin 370 yksilöön. Suomessa susia on reilut 200.

Dna-tutkimus nousee keskeiseen osaan myös luonnossa elävien villien koirasusien tunnistamisessa. Susikannan hoitosuunnitelma tulkitsee risteymät haittaeläimiksi, jotka pitää tappaa.

– Poikkeuslupa myönnetään vasta, jos dna-tutkimus varmistaa eläimen risteymäksi, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä. Niemi on valmisteilla olevan uuden hoitosuunnitelman esittelijä.

Kojolan mukaan määritysvaatimus asettaa omat haasteensa. Epäillystä risteymästä pitää saada ensin näyte. Nopeutettunakin dna-varmistuksen saanti kestää pari kolme viikkoa. Vasta sen jälkeen koirasusi voidaan jäljittää ja tappaa.

Ongelma ei ole kuitenkaan suuri, sillä koirasusia elää luonnossa erittäin vähän. Tähän mennessä vain kolmessa tapauksessa risteymä on kyetty varmistamaan dna-tutkimuksella.

   

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.