Taiteilijaelämää! Ismo Alanko ja Pekka Kuusisto ensi kertaa yhteiskeikalla

Pekka Kuusiston sähköviulu murisee ja möyryää kuin tuomiopäivänä ja Ismo Alangon katse on vaaniva. Hän laulaa karheasti heleästä kesäillasta, joka päättyy haulikon laukauksiin. Kauneus ja raakuus viiltävät toisiaan loppuunmyydyssä Järvenpäätalon konserttisalissa.

– Monet meidän yhteisen keikan biiseistä ovat varsin primitiivisiä. Yksinkertaisiin hokemiin ja rytmiin perustuvia. Siis tavallaan musiikkia  jo ajalta ennen klassisen syntyä. Eikös se alkuihmisen musiikki ollut primitiivistä huutoa, hymyilee Ismo Alanko.

Musiikin pulssi on yhteinen

– Alangon musiikki on kiehtovaa. Niin sävellykset, sanoitukset kuin  hänen tapansa esiintyä, kuvailee viulisti Pekka Kuusisto.

– En ajattele tätä mitenkään hyppynä klassisesta johonkin toisenlaiseen musiikkiin. Pidän vain aina korvat auki, kun saan soittaa hyvien ihmisten kanssa. Minun ei tarvitse kääntää itseäni rock-asentoon.

He ovat nyt ensimmäistä kertaa yhteisellä keikalla. Biisejä ei ole sen tarkemmin sovitettu eikä liikaa harjoiteltu. Molemmat tietävät, missä mennään ja pulssi on yhteinen. He lupaavat kuunnella toisiaan, siitä se yhteinen teos syntyy.

– Valitsimme biisit ja aloimme soittaa. Harjoituksissa ne muuttuivat koko ajan. Katsotaan nyt mitä tänään tulee. Hyppy tuntemattomaan, luonnehtii Ismo Alanko hetkeä ennen keikkaa takahuoneessa.

Klassinen jää lavalle, rock käy kimppuun

Konsertti on osa Pekka Kuusiston mestaroimaa Meidän festivaalia. Kallio-Kuninkalan vanhaan navettaan rakennetussa konserttisalissa kuullaan pitkin viikkoa klassista kamarimusiikkia. Mukaan mahtuu sirkustaidetta, Kuusisto säestä jonglööria – sekä myös videoteoksia.

Kuusisto myöntää, että klassisen musiikin ilmaisua – tai sen rajoja joutuu pohtimaan Alangon session jälkeen.

– Kun tämän jälkeen soitan vaikkapa Sostakovitsin viulukonserttoa, ne esitykset tuppaavat jäämään lavalle. Tämän musiikin äärellä ymmärtää mitä tarkoittaa, kun musiikki ikäänkuin hyökkää ihmisen kimppuun eikä vaan mukavasti sivele.

Taidetta, rockia vai rocktaidetta?

Alangon teoksia ovat esittäneet klassiset muusikot aiemminkin, mutta ennakkoluuloihinkin hän on törmännyt, kun musiikkia lokeroidaan.

– Kyllähän tätäkin tietysti on, mutta sitten taas poppipuolella on heitä, jotka pitivät musiikkiani taiteena. Itse en pidä, sanoo Alanko ja nauraa.

Meidän festivaali julistaa olevansa kulttuurielämää uudistava ja yhteiskunnallisesti valveutunut. Mitä tämä ylevä julistus tarkoittaa?

Taiteella pitää herättää

– Teemme joka vuosi yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tänä vuonna mukana on Amnesty International, jonka hyväksi järjestetään konsertti.

– Maailma palaa ympärillä. Pitää uskoa siihen, että taide-elämyksillä voi auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä toisen ihmisen elämä voi olla. Siinä on ihan hyvä syy järjestää tällainen festivaali, vakuuttaa Pekka Kuusisto.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.