Tsunamialueen kriisiapu saa moitteita

Luonnonkatasrofilautakunnan mukaan Aasian evakuointialueen suomalaiset olisivat tarvinneet enemmän kriisiapua. Lautakunta kannattaa myös varoituskeskuksen perustamista Suomeen.

Presidentti Martti Ahtisaaren johdolla toimineen Aasian luonnonkatastrofilautakunnan tänään julkistettu tutkintaselostus antaa erinomaisen arvosanan suomalaisille lääkintäryhmille. Sen sijaan raportissa todetaan, että evakuointialueella oltaisiin tarvittu enemmän kriisiapua. Psykososiaalisen tuen käytännöllisessä toteuttamisessa havaittiin yllättävän paljon puutteita.

Luonnonkatastrofista selvinneistä vajaasta 3000 suomalaisista 76 tarvitsi kotimaassa lääkärinhoitoa mielenterveysongelmien vuoksi.

Ahtisaaren lautakunta sai tutkintaprosessin aikana yhteensä 194 kansalaiskirjettä katastrofissa pelastuneilta ja uhrien omaisilta. Ahtisaaren mielestä nämä kirjeet ja tehdyt haastattelut kuvasivat koskettavalla tavalla sitä henkistä tuskaa ja huolta, jota erityisesti puolisonsa, lapsensa tai vanhempansa menettäneet ja heidän omaisensa tunsivat.

Lautakunta puoltaa varoituskeskuksen perustamista

Aasian luonnonkatastrofin tutkintalautakunta puoltaa luonnonkatastrofien varoituskeskuksen perustamista Suomeen.

Keskus luotaisiin laajentamalla jo olemassa olevaa Ilmatieteen laitoksen ympärivuorokautista säävaroitusjärjestelmää. Järjestelmää laajennettaisiin niin, että sillä voitaisiin seurata sään lisäksi myös muita luonnon ääri-ilmiöitä ja katastrofeja.

Varoitusjärjestelmän tarkoitus olisi tuottaa ajantasaista tietoa sekä kotimaassa että ulkomailla oleskelevia kansalaisia uhkaavista hyökyaalloista, myrskyistä, tulvista, tulivuoren purkauksista, maanjäristyksistä ja vaarallisten aineiden päästöistä.

Hallitus ottaa kantaa Ilmatieteen laitoksen, Merentutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston seismologian laitoksen suunnitteleman varoitusjärjestelmän rahoitukseen syksyn lisätalousarvioesityksessä.

Ryhmäterapia saattaa vain pahentaa oloa

Kriisiavun ongelma ei koskenut pelkästään Suomea. Tanskalainen Thaimaan Phuketissa työskennellyt, yksityistä terveysasemaa edustava kriisipsykologi Anette Dam Lorentzen kertoi huhtikuussa uutistoimisto Ritzaulle, että osa hyökyaallosta hengissä selvinneistä voi entistä huonommin osallistuttuaan erilaisiin kriisiryhmiin kotiinpaluunsa jälkeen.

Lorentzenin mukaan hänellä oli Tanskassa hämmästyttävän paljon sellaisia asiakkaita, jotka ovat ensin osallistuneet viranomaisten järjestämään kriisikeskusteluun tai hakeutuneet omatoimisesti ryhmäterapiaan. Tämän jälkeen he ovat kuitenkin voineet niin huonosti, että ovat joutuneet hakemaan lisäapua ahdistukseensa.

Ryhmäterapia merkitsee joillekin sitä, että he joutuvat käymään takautumina lävitse jo laantumassa olevia kriisireaktioita. Ahdistus nousee uudestaan pintaan, ja seurauksena voi olla tuskaisuutta ja masennusta.

Yleisesti ottaen ryhmäterapia on ihmiselle kuitenkin hyödyksi – monia auttaa jo se, että raskaasta kokemuksesta voi puhua heti tapahtuman jälkeen. Joillekin traumoista selviäminen on kuitenkin muita vaikeampaa, ja jos oikeanlaista psykologista apua ei ole tarjolla, saattaa tuloksena olla loppuelämän piinaava posttraumaattinen stressioireyhtymä.

Menetyksen psykologiaa

Kun ihminen käy läpi traumaattisen kokemuksen tai menetyksen, ensimmäisinä päivinä kaikki tuntuu usein epätodelliselta. Tapahtumat pyörivät jatkuvasti mielessä ja pelko niiden toistumisesta on suuri. Fyysisiä oireita ovat mm. päänsärky, pahoinvointi, hikoilu, lihassärky ja unettomuus. Toiset ovat pitkään aivan turtia, toisten tunteet purkautuvat voimakkaasti esimerkiksi itkuisuutena.

Lähiviikkoina olo muuttuu yleensä levottomaksi, rauhattomaksi ja ärtyisäksi. Monet ahdistuvat ja masentuvat sekä kärsivät muisti- ja keskittymisvaikeuksista.

Tsunami koetteli henkisesti erityisesti sen kokeneita ja läheisensä menettäneitä lapsia. Osalla on ollut suuria vaikeuksia päästä traumasta yli ja surra menetyksiään terveellä tavalla. Oireilu ilmenee useimmiten levottomuutena, ylipirteytenä, unettomuutena, lamaantumisena tai joskus aggressiivisuutenakin, eivätkä oireet välttämättä lievity ”kotikonsteilla”.

Tällaisten lukkojen avaamisessa 12-15 kerran mittainen yksilöllinen terapia voi olla avuksi. Joissakin tapauksissa koko perheen hoitaminen yhdessä on paras vaihtoehto. Silloin käyntikertoja voi olla vähemmän, ehkä vain 4-5. Hoidon tuloksena lapsen kehitys palaa normaaleille raiteilleen, mutta menetystä ei tietenkään saada korjatuksi.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 15.06.2005)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.