Tuloverojen kevennys puree kannustinloukkuihin

Tuloverotuksen keventäminen viime vuosina on hieman lieventänyt lisätuloihin kohdistuvaa kannustinloukkua. Ongelma kohdistuu kuitenkin edelleen erityisesti pieni- ja keskituloisiin kahden tai yhden huoltajan perheisiin, joissa lapset ovat vielä alle kouluikäisiä.

Ihmisiä kadulla

Kannustinloukkujen taustalla ovat erilaiset päällekkäin toimivat tulosidonnaiset järjestelmät. Niiden seurauksena monissa tapauksissa lisäansioista jää valtaosa yhteiskunnalle kasvaneiden verojen muodossa. Veronmaksajain keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan tuloverotuksen keventäminen kautta linjan auttaa tehokkaasti kannustinloukkujen purkamisessa ilman, että loukkuongelma siirtyy muille tulotasoille.

Keskeinen tekijä loukkuun putoamisessa ovat tulonsiirrot, palvelumaksut ja progressiivinen tuloverotus, joiden yhteisvaikutuksesta loukkuun putoaa erityisesti perheitä, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Pahin tilanne on työmarkkinatukea saavalla perheellä. Myös yksihuoltajaperheellä on tuloloukkutilanne, vaikkakin työssäkäynti tässä perheessä on selvästi kannattavaa.

Lääkkeeksi tuloelementtien uudelleenjärjestely

Tutkimuksen tekijä ekonomisti Jaana Kurjenoja esitti lääkkeeksi loukkujen purkuun tukien, tulonsiirtojen ja maksujen keskinäisen roolin järjestämistä uudelleen. Esimerkiksi progressiivisen tuloverotuksen tuloja tasaavaa roolia ei pitäisi siirtää muille järjestelmille.

-Progressiivisen tuloverotuksen tehtävä on tulonjako ja -tasaus. Nyt tätä tehtävää hoitavat myös muut tekijät, huomautti Kurjenoja tutkimuksessaan keskiviikkona julkistetussa tutkimuksessaan. Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtajan Teemu Lehtisen mukaan on lähdettävä siitä, että meillä on aina tuloveron progressio ja yleinen perusturva eli toimeentulotuki ja asumistuki.

-Olennaista kuitenkin on, että mahdollisimman pitkälle pyritään välttämään näiden päälle tulevia muita yleisiä tulontasauselementtejä, sanoi Lehtinen. Tutkimuksessa on laskettu tulonsiirtojen ja palvelumaksujen vaikutuksia esimerkkiperheiden käytettävissä oleviin tuloihin vuosina 1996-2001.

Kannustinloukun kauhugalleria

Tutkimuksessa on tarkasteltu kannustinloukun ongelmaa kolmen esimerkkiperheen kautta. Pahimman loukkuongelman Kurjenoja totesi olevan nelihenkisessä perheessä, jossa toinen puolisoista on palkansaaja ja toinen saa työmarkkinatukea. Perheen lapset ovat kotihoidossa.

Vuonna 1996 ja myös vuonna 2001 tämän perheen kannustinloukkualue eli alue, jossa lisätulo ei kasvata perheen käytettävissä olevaa tuloa, ulottui työssäkäyvällä puolisolla 14 000 markan kuukausituloon saakka.

Aina 14000 markkaan saakka perheen käytettävissä olevat tulot olivat lähellä toimeentulotuen normitasoa eli vajaat 10 000 markkaa kuukaudessa.

-Vielä 14000 markan kuukausituloilla tämän perheen käytössä olevat tulot ovat vain 874 markkaa suuremmat kuin tilanteessa, jossa perheessä ei olisi palkansaajaa olenkaan, kuvasi Kurjenoja perheen asemaa. Tämän perheen palkkaa ansaitsevan puolison kuukausitulojen ollessa 10 000-13 000 markkaa tulonlisäykset jopa laskevat perheen tulotasoa.

13 000 kuukausituloilla menetys esimerkiksi tuhannen markan palkankorotuksesta on 119 prosenttia.

-Jos henkilö on täysin ilman tuloja ja saa 14 000 markan kuukausipalkkaisen työn, hänen perheensä käytettävissä olevat tulot nousevat vain vajaat 900 markkaa kuukaudessa, sanoi Kurjenoja.

Yksinhuoltaja työhön pienelläkin palkalla

Myös toisessa nelihenkisessä perheessä, jossa molemmat puolisot ovat palkkatyössä ja lapset päiväkodissa, kannustinloukkualue vuonna 2001 on perheen kuukausituloissa 0-14 000 markkaa. Perheen yhteinen kynnyspalkka on 7377 markkaa kuukaudessa eli tällä tasolla perheen käytettävissä olevat tulot saavuttavat toimeentulotuen normin. Kynnyspalkka siis kuvaa sitä palkkatasoa, jolla työnteko muuttuu teoriassa kannattavammaksi kuin uunin pankolla makoilu.

Työssäkäyvän yksinhuoltajan, jonka kaksi lasta on päivähoidossa, kynnyspalkka on verraten alhainen eli 2619 markkaa kuukaudessa. Eli käytännössä hänen kannattaa ottaa työtä vastaan verraten pienelläkin palkalla. Lisätulot myös nostavat tämän perheen käytettävissä olevia tuloja kohtuullisesti. Kuitenkin tulojen noustessa 7000-12000 markan tasolle eivät perheen tulot enää käytännössä nouse lainkaan.

-Jos hänen palkkansa nousee 7000 markasta 12 000 markkaan, perheen käytettävissä olevat tulot kasvavat vain 339 markkaa eli 6,8 prosenttia bruttotulojen lisäyksestä, laski Kurjenoja. Kurjenojan mukaan tämä johtuu juuri tulosidonnaisista päivähoitomaksuista ja pienevästä asumistuesta sekä veroprogressiosta.
(STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.