Tutkija: Suomessakin vaatemerkeillä petrattavaa eettisyydessä

Suomalaisten vaateyritysten toimintaa kehitysmaissa valvovat lähinnä toiset yritykset, käy ilmi tänään julkaistusta kirjasta. Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita valottaa teollisuuden eettisiä ongelmia myös kotimaisten vaatemerkkien osalta.

Tehtaiden työolojen valvonta tulisi antaa yritysten sijaan järjestöille ja liitoille, sanoo teoksen kirjoittaja, tutkija Outi Moilala. Ne asettavat ehtoja myös valmistuttajalle, eivät vain tehtaille ja niiden työntekijöille.

- Suomessa kukaan ei kuulu mihinkään viidestä järjestöjohtoisesta vastuujärjestelmästä, joita Puhtaat vaatteet -kampanjaverkosto suosittelee, Moilala kertoo. Verkosto pyrkii parantamaan vaatetehtaan työntekijöiden oloja.

Sen sijaan suomalaiset vaatevalmistajat suosivat yritysten keskinäistä BSCI-järjestelmää, jossa järjestöillä on lähinnä neuvoa antava rooli. Tehtaiden vastuutarkastus on myös nopeasti kasvavaa liiketoimintaa.

Moilalan mukaan suomalaiset vaatevalmistajat voisivat kertoa avoimemmin, mitä tehtaita ne käyttävät ja millä perusteella tavarantoimittaja saa uusia tilauksia.

- Esimerkiksi H&M:llä on pisteytysjärjestelmä, jossa vastuullisesti toimiva tehdas saa enemmän tilauksia, Moilala kertoo ruotsalaisesta vaatejätistä.

Pitkäaikaiset suhteet tärkeitä

Kokoamiensa tietojen perusteella Moilala summaa kirjassaan, että suomalaisten yritysten vastuullisuuden kehitys on "tuskastuttavan hidasta." Ruotsissa ollaan rutkasti edellä.

SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankisen mielestä ei voi sanoa, että tarkastajat ovat yritysvetoisia. Sokos-ketjun vaatteita valmistavia tehtaita käyvät katsomassa Rankisen mukaan riippumattomat ja paikalliset tarkastajat.

- He ovat käyneet läpi saman koulutuksen kuin järjestöjen tarkastajat, ja osaavat paikallisen kielen ja lainsäädännön hyvin.

SOK ei ole julkaissut listoja tavarantoimittajistaan, mutta antaa tiedot tarvittaessa esimerkiksi selvityksiin. Konserni pyrkii Rankisen mukaan pitämään yllä pitkäaikaisia suhteita.

- On hyvin yleistä, että ensimmäisissä valvonnoissa löytyy korjattavaa. On tärkeää, että asiaa viedään yhdessä eteenpäin, Rankinen sanoo.

Tutkija Moilalan mukaan niin sanottu cut and run -tyyli ei ole hyväksi kehitysmaissa toimiessa. Siinä yritys katkaisee välit tavarantoimittajaan, jonka tehtaassa paljastuu ongelmia.

Boikotti ei aina auta

Myös kuluttajana boikotoinnista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, Moilala sanoo. Pelkkä boikotointi ei viestitä yritykselle, miksi vaate ei mene kaupaksi.

Lisäksi tehdastyöläiset menettävät työpaikkansa helposti. Jos jotain kannattaa Moilalan mielestä boikotoida, niin kulutetun näköisiksi käsiteltyjä farkkuja.

- Hiekkapuhalluksessa on kysymys hengen eikä työpaikan menetyksestä.

Hiekkapuhallusmenetelmästä aiheutuu työntekijöille vakavia kuolemaan johtavia sairauksia.

Yleensä boikotoinnin sijaan olisi parempi esittää ostoksilla kysymyksiä vaatteiden alkuperästä ja valmistustavoista.

Jos vaate näin osoittautuu epäeettiseksi, sen voi jättää ostamatta. Vastuullisempia vaatevalintoja voi tehdä myös muilla tavoin, kuten suosimalla reilun kaupan puuvillaa tai kirpputorilöytöjä.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.