Tutkimus: Raiskauksen uhrit usein humalaisia tyttöjä

Tuoreen keskusrikospoliisin julkaiseman tutkimuksen mukaan nuoret, humalaiset tytöt ovat yleisimpiä raiskauksen uhreja.

Tuoreen tutkimuksen mukaan raiskauksen uhrit ovat usein nuoria tyttöjä, jotka juhlivat porukassa rankasti juopotellen. Vaara joutua rikoksen uhriksi on suurin niillä, jotka ajautuvat eroon kaveriporukastaan. Raiskaaja voi tuolloin olla joko porukkaan lyöttäytynyt tai siihen kuuluva mies tai täysin ulkopuolinen.

Keskusrikospoliisin tutkijan Tuija Hietaniemen ja Imatran kihlakunnan poliisilaitoksen komisarion Seppo Immosen tutkimuksessa tarkasteltiin reilua sataa vuosina 1999-2001 tehtyä raiskaustapausta koskevaa rikosilmoitusta. Tutkimus julkaistiin keskusrikospoliisin kirjassa Rikostutkimus.

Aineiston ikäjakauma vastasi varsin tarkasti kaikkien poliisin tietoon tulleiden tapausten ikäjakaumaa. Keskimäärin noina vuosina tehtiin rikosilmoitus noin viidestäsadasta raiskauksesta vuosittain. Tutkimuksen mukaan 38 prosenttia raiskatuista naisista oli alle 20-vuotiaita, 21-30-vuotiaita uhreista oli neljännes ja yli kolmikymppisiä reilu kolmannes.

Treffiraiskaukset harvinaisia

Ehdottomasti useimmin rikosilmoituksissa raportoitiin juhlimisen yhteydessä tapahtuneista raiskauksista. Noin puolet kaikista raiskauksista sattui juhlien jatkoilla, niihin liittyvinä lepohetkinä tai paluumatkalla kotiin. Puolissa näistä tilanteista raiskatuksi tullut oli syvässä tai tiedottomassa humalassa. Nuoret aloittavat päihteiden käytön yleensä jo 12-14-vuotiaina, ja tämän ikäryhmän edustajia oli useita myös poliisin tietoon tulleiden raiskattujen joukossa.

Sen sijaan esimerkiksi treffeillä sattuneita raiskauksia poliisille ilmoitettiin vain muutamia. Nuoret joutuivat ilmoitusten perusteella myös erittäin harvoin läheissuhteessa tehdyn raiskauksen kohteeksi.

Läheissuhteissa tehdyistä raiskauksista ilmoittivat eniten varttuneemmat naiset. Raiskaukset liittyivät hyvin usein erotilanteisiin. Hietaniemen ja Immosen mukaan huomionarvoista näissä tilanteissa oli se, että tekijän väkivaltaisuus ja alistamispyrkimykset olivat kuvausten perusteella usein jo ennalta uhrin havaittavissa.

Rikosilmoitukset eivät todennäköisesti kerro koko totuutta raiskaustilanteista, sillä läheskään kaikkia tapauksia ei ilmoiteta poliisille. Arvioiden mukaan ilmoittamatta jää erityisesti läheissuhteissa tehtyjä rikoksia.

Riskeistä voisi puhua jo koulussa

Hietaniemi ja Immonen lähtivät tutkimuksessaan siitä olettamuksesta, että raiskauksia voidaan ehkäistä ennalta. Erityisesti he korostavat nuorten turvallisuustaitojen tärkeyttä eli esimerkiksi kykyä toimia vaaratilanteissa ja luottamusta omaan selviytymiseen.

Tutkijat huomioivat sen julkisuudessakin paljon puhutun seikan, että naisten tekojen merkityksen korostaminen luo helposti kuvan, että raiskattu on ainakin osittain itse vastuussa tapahtuneesta. Tästä ongelmasta huolimatta nuorilla tytöillä näyttää tutkimusten perusteella olevan myönteiset asenteet sitä kohtaan, että turvallisuuteen voisi vaikuttaa oman toiminnan avulla.

Yksi turvallisuutta selkeästi lisäävä tekijä on tutkimuksen perusteella ryhmässä pysyminen, jolla on jopa enemmän vaikutusta kuin humalatilan kontrolloinnilla. Raiskatuksi joutuneet naiset olivat lähes poikkeuksetta yksin. Aineistossa oli myös useita tapauksia, jossa lähettyvillä ollut seurueen jäsen oli havainnut tapahtuman, kyennyt puuttumaan siihen tai auttanut uhria.

Koska suurin osa raiskauksista kohdistuu nuoriin naisiin, nuorten turvallisuustaitojen vahvistaminen pitäisi tutkijoiden mukaan aloittaa jo noin 12 vuoden iässä peruskoulun viidennellä tai kuudennella luokalla. Asiasta voitaisiin puhua esimerkiksi terveyskasvatuksen, sukupuolivalistuksen tai päihdevalistuksen yhteydessä.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.