Mainos

Työntekijöille Nokia oli toinen koti

Tuoreessa Nokia-kirjassa analysoidaan aikaa, jolloin Stephen Elop nimitettiin Nokian toimitusjohtajaksi.

Kirjan mukaan aika ajoittuu tilanteeseen, jossa yhtiön alamäki oli jo alkanut. Tarve muutokseen oli ilmeinen. Älypuhelinmarkkinoille kaivattiin wau-efektiä, kuluttajien hurmaamista. Missä tahansa yhtiössä strategian muutos on vaativa tehtävä johdolle, sitä se oli myös Nokiassa. 

Aluksi muuttui arki. Näin vanhaa Nokia-henkeä kuvaa Pekka Nykäsen ja Merina Salmisen Operaatio Elop -kirjassa Nokian Suomen-henkilöstöjohtajana työskennellyt Ville Valtonen.

– Kasvuvuosina johdon toimintatapa antoi paljon tilaa ja vastuuta. Se sopi useimmille hyvin. Nuoret ihmiset saivat isot saappaat ja tekivät lujasti töitä täyttääkseen ne. Oli konkreettiset tavoitteet ja tuli onnistumisia. Työnteossa oli mielekkyyttä.

Puukkoa selkään

Kun yt-neuvotteluista tuli arkipäivää, henki muuttui. Yhteistyön tilalle kehittyi poikkeuksellisen kilpailullinen yrityskulttuuri. Sitä kuvaa kirjassa erään teleoperaattorin johtotehtävissä työskennellyt henkilö.

– Kaikki kilpailivat kaikkia vastaan ja puukottivat toisiaan selkään minkä ehtivät.  Monet huomasivat vääristymän vasta lähdettyään talosta "normaalimpaan organisaatioon" tai esimerkiksi startup-yritykseen.

Yksilöiden kannalta kilpailu saattoi kirjan mukaan olla musertavaa.

– Esimerkkinä mainittakoon, että eräältä Oulun yksikössä työskenneeltä piirilevysunnitettelijalta tapettiin viidessä vuodessa joka ikinen projekti. Voi kuvitella, mitä se aiheuttaa työmotivaatiolle.


Nokialta ei lähdetty

Nokian luottamusmiehenä vuosina 2009-2013 toiminut Mikko Merihaara kertoo saaneensa noina vuosina nokialaisilta 15 000 sähköpostia. 

– Mikko Merihaaran mielestä Nokia teki ison virheen, kun se ei ottanut hyvinä aikoina taloon enempää uutta väkeä. Sama joukko, joka oli 2000-luvun alussa tullut alle kolmikymppisinä Nokialle, oli asemissaan kymmenen vuotta myöhemmin, kirjoittavat Nykänen ja Salminen.

Nokialle siis jämähdettiin. Talossa oli liian mukavaa, rahaa tuli ja juhlissa oli kivaa. Muutos muhi ulkopuolella, sisällä sitä ei nähty. Tai vaikka nähtiin, siihen ei reagoitu.

Merihaaran analyysi on viiltävää tekstiä:

"Koko ajan olisi pitänyt ottaa sisälle 10 prosenttia uusia ihmisiä. Tämä kuoli osaltaan siihen, että vaihtuvuus loppui ihan täysin. Samat ihmiset, jotka olivat suunnitelleet puhelimia koko 2000-luvun, suunnittelivat niitä edelleen, vain maailma ympärillä muuttui. Porukan keski-ikä oli lähempänä neljääkymmentä, vaikka nuorisopuhelimia suunnittelemassa olisi pitänyt olla nuoria ihmisiä. Puhuimme monesti, että minkä ihmeen takia ei oteta edelleenkin porukkaa lisää, että voisi kierrättää ihmisiä joko talon sisällä tai - luottamusmies ei saisi tätä sanoa - talon ulkopuolelle." 

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.