Työtöntä pompotellaan pahimmillaan luukulta toiselle – Jani, 26: "Virastojen kanssa menee viimeisetkin järjenrippeet"

Elämä toimeentulotuen varassa ei ole helppoa, päin vastoin.

Pääkaupunkiseudulla asuva Jani Kavander masentui ja sairastui jouduttuaan juoksemaan kolme vuotta virastoissa ja täyttämään lippulappusia.

– Lapsi ja koira menivät aina kaiken edelle, itse sitä vaikka näki nälkää, kertoo Kavander MTV:lle.

Nyt elämä hymyilee ja mies saa tehdä töitä. Ei paljon ja joka päivä, mutta DJ-keikat lauantai-iltaisin ovat miehen pelastus.

Neljä vuotta sitten nimittäin alkoi alamäki. Varastotyö loppui neljän kuukauden koeajan jälkeen, sillä työpaikalla alkoivat yt:t ja Kavander nuorimpana työntekijänä sai lähteä.

– Elin kolme vuotta toimeentulotuen varassa, sillä työttömyyskorvausta en saanut. Kelan mukaan työssäoloehto ei täyttynyt. Toimeentulotuki oli noin 750 euroa kuussa, josta välillä jouduin itse maksamaan 400 euroa vuokraan. Kaikkeen muuhun kuten sähköön, puhelimeen ja ruokiin jäi siis reilut 300 euroa kuussa. Ei sillä pärjää.

Viimeisetkin järjenrippeet menivät

Lapsen elatusmaksuja toimeentulotuen varassa ei tarvinnut maksaa, mutta monesta asiasta piti luopua. Ei ollut varaa vakuutuksiin tai harrastuksiin, kuntosaliin tai salibandyyn.

– Pahinta oli kuitenkin ikuinen pompottelu virastojen välillä. Ajan saaminen omalle sosiaalityöntekijälle oli vaikeaa, eikä häntä saanut koskaan kiinni puhelinajalla.

– Kela, sosiaalitoimi ja työttömyystoimisto eivät tee yhteistyötä, Välillä sossu näkee jotain tietoja, välillä ei. Päätöksiä sai odottaa kauan. Virastojen kanssa menee viimeisetkin järjenrippeet, vuodattaa Kavander.

Kavander yritti hakea töitä, pääsi usein haastatteluihinkin, mutta luvattuja yhteydenottoja ei koskaan kuulunut.

– Hain varasto- ja siivoustöitä, mutta koska minulla on oman tyhmyyteni takia rikosrekisteri ja luottotiedot menneet, en koskaan saanut mitään.  Vankilassa en ole istunut, mutta vuokravelkaa kertyi ja häätöuhka oli päällä. Nyt on onneksi noin 1500 euron vuokravelka maksettu ja voin hengähtää.


"Ei tämä ole kuolemaksi"

Kajander on yhä kiukkuinen kun muistelee mennyttä.

– Koko työttömyysaika ja ainainen tappelu ja paperihelvetti viranomaisten kanssa laukaisi minulla vakavan masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

– Olin ilkeä ja suorastaan vittumainen ystävilleni, mutta kuin ihmeen kaupalla he ovat pysyneet ystävinäni ja auttaneet – veivät esimerkiksi autolla virastoihin, Jani kertoo.

Kaikki läheiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, kuinka vaikea Janin olo oli.

– Isäni sanoi alussa, että ei masennus ole sairaus, vaan päähänpinttymä. Lopulta hänkin kuitenkin ymmärsi asian. Isä sanoi, että kyllä tästä vielä noustaan, ei tämä ole kuolemaksi, muistelee Kajander.


Tonni kuussa ja kaikki hyvin

Nyt Kavander saa 1000 euroa kuussa palkkaa ja pärjää sillä. Vuokra on 724 euroa, josta puolet hän maksaa itse ja toinen puoli on asumistukea. Palkasta osa menee ulosottoon, eikä veroa loppuvuonna mene. 

– Tänään tuli palkka, laskut on maksettu ja ruokaa jääkaapissa. Kävin jopa ottamassa tatuoinnin niskaan. Nyt on normaali-ihmisen olo, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Ei tarvitse koko ajan juosta johonkin virastoon. Teen paljon mielummin töitä ja saan palkkaa. Mielikin on kirkkaampi.


Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.