Ulvilan kätkö Suomen suurin keskiaikainen aarre

Ulvilasta viime syksynä löytynyt raha-aarre on osoittautunut Suomen suurimmaksi keskiaikaiseksi rahakätköksi.

Ulvilan kivikirkon vierestä, tinakannun sisältä lokakuussa löytynynyt nahkainen rahapussi on tyhjennetty Kansallismuseon konservointilaitoksella. Pussi sisälsi yhteensä 1474 kolikkoa. Suurin osa rahoista on ruotsalaisia, mutta pussista löytyi kolikoita myös Gotlannista, Tallinnasta, Tartosta, Norjasta ja Hampurista.

Löydön tutkimuksesta päävastuu on nelihenkisellä työryhmällä, jonka koordinaattorina toimii konservointilaitoksen tutkija Leena Tomanterä. Työtä tehdään useiden tutkijoiden voimin, kaivettiinhan Ulvilan kirkon salaojitustyön yhteydessä ylös tinatuoppi, nahkapussi ja rahoja. Niiden alta löytyi luita, joita epäiltiin alkuun lapsen luiksi. Materiaaleja ja kiinnostuksen kohteita on siis monia.

- Luiden löytyminen kirkon läheisyydestä ei sinänsä ole ihme. Paikalla on ollut varmasti kalmisto pitkään, Leena Tomanterä sanoo ja muistuttaa Ulvilan olleen yksi kuudesta suomalaisesta keskiaikaisesta kaupungista.

Muut tuon ajan kaupungit olivat Viipuri, Porvoo, Turku, Naantali ja Rauma. Luulöydökset ovat edelleen Satakunnan Museossa. Niiden arvellaan olleen eri-ikäisten ihmisten luita, ei vain yhden henkilön.

Monialaista tutkimusta

Löytöä tutkivat mm. konservaattorit, nahkatutkijat, numismaatikot ja metalliasiantuntijat. Ensimmäinen tärkeä tehtävä on löydön saaminen säilymään mahdollisimman hyvin.

- Ennen tyhjennystä rahapussille piti esimerkiksi rakentaa kosteuskammio, jotta nahka saatiin säilymään kosteana, kuvailee Leena Tomanterä.

Jokaisen rahan paikka dokumentoitiin pussin purkamisen yhteydessä. Sivumitaltaan 28-senttisestä jännelangalla ommellusta nahkapussista löytyi myös virtsarakosta tehdyn pienen pussin osia.

- Materiaali näytti kuin kasvinlehdeltä tai pergamentilta, mutta paljastui rakkopussiksi, joita käytettiin tuona aikana yleisesti säilytyspusseina, tutkija kertoo.

Tinaesine, jonka sisällä aarre oli, on tavallinen keskiaikainen hansakannu, joita on säilynyt paljon Hansaliiton ajalta. Sen pohjassa ja kannessa oleva medaljonkikuvat kiinnostavat myös tutkijoita, sillä 1300-luvulla ei tinaa vielä leimattu.

Aarteen saaminen kokonaisuutena talteen on arvokasta.

- Esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteen aarrelöytöjen selostuksissa saatetaan kertoa, että löytäjä tai hänen lapsensa ovat leikkineet ja levitelleet rahoja melko huolimattomasti, Tomanterä sanoo.

Aarteen tutkimista Tomanterä arvioi innostavaksi työtehtäväksi.

- Eihän tällaista tule eteen joka vuosi, eikä edes joka viideskymmenes vuosi.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.