Uutisanalyysi: KKO linjasi kiusaamistapauksia

Korkein oikeus antoi torstaina ennakkopäätöksen työpaikkakiusaamisjutussa, jossa valtio tuomittiin maksamaan valtiovarainministeriön entiselle virkamiehelle korvauksia epäasiallisesta kohtelusta.

Tarkemmin Outi Korhosen tapausta on selostettu toisessa uutisjutussa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös 2014:44 löytyy sen nettisivuilta.

Työturvallisuuslain 28 § - Häirintä

Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Työturvallisuuslaissa ei ole tarkemmin määritelty sitä mikä on työntekijän epäasiallista kohtelua, joten sitä pitää tarkastella tapauskohtaisesti. Kysymys voi olla esimerkiksi työntekijään kohdistetusta loukkaavasta, nöyryyttävästä tai mitätöivästä käyttäytymisestä.

Tässä KKO:n ennakkopäätöksen ydinkohtia:

Työtehtävien jako ja eristäminen voivat olla kiusaamista

Korkein oikeus toteaa päätöksessään, että esimiehellä on työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella oikeus yleensä puuttua työntekijän töiden jakoon ja niiden järjestelyyn ja tehdä niitä koskevia ratkaisuja.

KKO:n mukaan työntekijän kohtelu voi tällöinkin olla epäasianmukaista, jos tehtäviä objektiivisesti arvioiden perusteettomasti järjestellään uudelleen taikka niitä vähennetään tai lakkautetaan. Epäasiallista voi myös olla työntekijän eristäminen muusta työyhteisöstä tai yhteisön sisäisestä tiedonkulusta.

Kiusaamisen on oltava jatkuvaa

KKO toteaa, että laissa tarkoitetun häirinnän ja epäasiallisen kohtelun edellytetään aiheuttavan haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle.

Tästä johtuen satunnainen epäasiallinenkaan käyttäytyminen ei yleensä voi toteuttaa laissa tarkoitettua häirintää.

Kohtelulta voidaan sen vuoksi edellyttää jossain määrin toistuvuutta tai olotilan pysyvyyttä, jotta haitta tai vaara terveydelle voisi syntyä.

Pelkkä oma kokemus kiusaamisesta ei riitä

KKO:n ratkaisemassa tapauksessa Korhonen katsoi, että esimiehen häneen kohdistamat toimet ovat olleet epäasiallisia jo yksinomaan sillä perusteella, että hän on kokenut ne subjektiivisesti häiritseviksi.

Korkein oikeus toteaa, ettei työturvallisuuslain 28 §:ää voida kuitenkaan tulkita tällä tavoin, vaan työnantajan menettelyn asianmukaisuutta on arvioitava objektiivisin perustein.

Korhosen tapauksessa muuta näyttöä saatiin mm. muutetusta työjärjestyksestä, jossa Korhosen tehtäviä oli vähennetty.

Sen sijaan KKO ei hyväksynyt näytöksi kiusaamisesta sellaisia keskusteluja, joita Korhonen ja esimies olivat käyneet kahdestaan ja kertomukset sisällöstä erosivat.

Sen sijaan epäasiallisesta kohtelusta kertoi se, että esimies kieltäytyi suorasta kahdenkeskisestä yhteydenpidosta Korhosen kanssa.

Kiusaaminen on selvitettävä

Valtion korvausvelvollisuus perustui myös siihen, että kiusaamisväitteitä ei selvitetty lainkaan. 

Korhonen oli ilmoittanut oman esimiehensä päällikölle kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta. Tämä oli keskustellut Korhosen esimiehen kanssa ja asia oli jäänyt siihen.

KKO totesi, ettei tämä riitä. Johtopäätöksiä ei voi tehdä pelkästään ottamalla yhteyttä asianomaiseen esimieheen ja tekemällä johtopäätökset hänen kuulemisensa perusteella.

KKO:n mukaan on selvää, että asiaa on pyrittävä selvittämään monipuolisesti myös muulla tavoin. Tässä tapauksessa myös se, että Korhonen oli jäänyt sairauslomalle juuri ilmoituksessa mainittujen asioiden seurauksena, olisi antanut aihetta muunlaiselle selvitykselle.

Korkein oikeus totesi, että johto ei myöskään ryhtynyt minkään laisiin toimiin epäkohdan poistamiseksi. Tämän takia työnantaja laiminlöi työturvallisuuslain 28 §:n mukaisen toimimisvelvollisuutensa.

Ja vielä: Tiukka linja korvauksissa

KKO totesi valtion laiminlyöneen lain edellyttämän velvollisuuden toimia, joten siitä syntyi peruste korvata sen aiheuttama vahinko.

Korhosen tapauksessa oikeudessa todistettiin yhteys masennuksen ja työpaikan tilanteen välillä lääkärintodistuksella ja kahden salissa kuullun lääkäritodistajan kertomuksella.

Näin valtion oli korvattava vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu henkilövahinko, joka muodostui sairausajan saamatta jääneistä ansioista. Myös lääkekulut tulivat maksettaviksi.

Korhonen lopulta irtisanoutui ja päätyi toiseen työhön, jossa palkka oli pienempi. KKO ei hyväksynyt vanhan työn ja uuden työn palkkaeroa korvausperusteeksi, koska sairausloma oli päättynyt ja Korhonen oli irtisanoutunut. KKO katsoi irtisanoutumisen juontuneen siitä, että Korhosen virkavapaushakemusta ei hyväksytty.

Korhonen vaati korvausta myös henkisestä kärsimyksestä. Korhonen ei vaatinut korvausta sen perusteella, että kärsimys olisi rinnastettavissa vahingonkorvauslain 5 luvun 2§:ssä tarkoitettuun kipuun ja särkyyn, jolloin KKO arvioi tilannetta vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella.

Tästä pykälästä vain neloskohta soveltuu tapaukseen. Sen mukaan korvausta voidaan maksaa, jos vahingon kärsijän ihmisarvoa on vakavasti loukattu. KKO:n mukaan Korhosta oli loukattu, mutta ei niin vakavasti että siitä olisi muodostunut peruste korvaukselle. 

Tapauksessa jäi epäselväksi miten kärsimyskorvausten olisi käynyt, jos niitä olisi vaadittu tuon toisen pykälän perusteella.

Lopuksi: Kiusaaminen voi olla myös pahoinpitely

Tässä tapauksessa kyse oli siis riita-asiasta. Kiusaamista on puitu oikeudessa myös rikosjuttuina, esimerkkinä Hilkka Ahteen tapaus. Siinä AKT:n entinen puheenjohtaja Timo Räty tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa 80 päiväsakkoon kahdesta työturvallisuusrikoksesta ja pahoinpitelystä.

Kiusaamista pahoinpitelynä on puitu tarkemmin tammikuussa 2014 Elinkautinen blogissa: "Räty selvisi vakavasta rikoksesta lievällä rangaistuksella".

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.