Vihapuhetta kylvävät usein tyytymättömiä elämäänsä

Suomessa kiehutaan vihasta ja haudotaan murhaa – ainakin, jos verkossa leviävät viestit tulkitsee sanantarkasti.

Julkisuuden henkilöt ja vaikuttajat niin politiikan, tieteen kuin viihteen alalta ovat kuluneella viikolla kertoneet saamistaan loukkaavista ja uhkaavista viesteistä muun muassa Ylen haastatteluissa.

Solvaajista tiedetään kohteitaan vähemmän, sillä he toimivat usein nimimerkin takaa. Tutkimustietoa verkkovihaajien mielenmaisemasta ei vielä juuri ole, eikä mikään tietty ryhmä tunnu olevan erityisen taipuvainen nettiuhkailuun, sanovat asiantuntijat.

Vihaisimpia yhdistää todennäköisesti tyytymättömyys omaan elämään, sanoo psykologi, poliisiammattikorkeakoulun opettaja Jari Hyyti.

– Vihapuhujalla ei välttämättä ole mitään yksittäistä asiaa, jota hän haluaisi ajaa, taustalla lienee pitkäaikaisempi tyytymättömyys.

Sama mekanismi on aikaisemmin vaikuttanut muun muassa radikaalien rasististen ryhmien syntyyn.

– Löydetään sopiva kohde tai ryhmä, jota voidaan omasta olosta syyttää ja sitä kautta tartutaan vihapuheeseen.

Kadut eivät kutsu anonyymia

Nettiviesteissä näkyvät myös mielenterveys- ja päihdeongelmat, sanoo Helsingin nettipoliisin ylikonstaapeli Marko Forss. Laajemmin vihapuhe leimahtaa järkyttävien uutisten kuten lasten murhien yhteydessä – tai yksinkertaisesti erilaisten näkemysten kohdatessa.

– Muistan intin olleen monille kulttuurishokki, kun siellä ensi kertaa näki erilaisia ihmisiä ympäri Suomen. Ajattelen, että osalle netti on samanlainen shokki.

Vaikka keskustelu vihaviesteistä on lisääntynyt, rikosilmoitukset viharikoksista eivät ole. Vuodesta 2008 niitä on tehty noin tuhat vuodessa. Ilmoitetuista viharikoksista vain noin kaksi prosenttia tapahtuu netissä.

Poliisin arvion mukaan räikeimpiä viestejä lähettelee pieni, mutta aktiivinen ryhmä.

– Osittain en edes ymmärrä, miksi puhumme niin paljon vihapuheesta netissä, kun samaan aikaan kaduilla hakataan vuosittain useita ihmisiä rasistisin perustein, eikä siitä juuri puhuta, Forss toteaa.

Mahdollisuus kasvottomuuteen antaa rohkeutta, joten netissä riehuvat nekin, jotka eivät sitä kadulla koskaan tekisi. Psykologi Jari Hyyti arvioi, että nettiuhkailijat, jotka siirtyisivät sanoista tekoihin, ovat erittäin harvinaisia.

Yhteiskuntarauha vaarantuisi Hyytin mukaan silloin, jos vellovalle vihalle ilmestyy kanavoijia.

– Jos löytyy henkilöitä, jotka ovat valmiita ohjaamaan tätä porukkaa niin, että he löytäisivät voimaa lähteä ulos uhkaustensa kanssa.

Raivo tarttuu taudin lailla

Tutkimusten mukaan raivostumme netissä helpommin ja enemmän kuin muualla.

– Kun ihminen on yksin koneensa ääressä, ei ole hillitseviä, järkeviä ihmisiä vieressä sanomassa, että nyt puhut hoopoja. Siinä mielessä se on eri asia kuin torikahvilapöydässä käytävä aggressiivinen keskustelu kasvokkain, toteaa tutkimusjohtaja Pentti Raittila.

Hän johtaa Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksessa tutkimusta aggressiivisesta puheesta mediassa. Vihapuheen lähteitä tutkimuksessa ei ole kartoitettu, mutta Raittilankin käsitys on, että sitä viljelevä joukko on pieni.

– Ongelma on, että vihaisuus kumuloituu: kun joku sanoo pahasti, niin siellä joku pian vastaa pahasti. Pienelläkin joukolla voi olla suuri merkitys, jos tutkijat eivät enää uskalla tulla julkisuuteen tai sananvapaus kaventuu niin, että verkkoon tulee esimerkiksi tiukempia rekisteröitymisvaatimuksia.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.