"Viro hyväksyi tietoisesti Neuvostoliiton joukot alueelleen"

Sotahistorian professorin Martti Turtolan mukaan Viro myöntyi yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa vuonna 1939 paljon halukkaammin ja vapaaehtoisemmin kuin mitä tähän asti on annettu ymmärtää.

Tänään julkistetussa kirjassa "Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939-1940"(Otava) Turtola kysyy, ryhtyivätkö Viron presidentti Konstantin Päts ja puolustusvoimien komentaja Laidoner toteuttamaan rehellisesti juuri sitä politiikkaa, jota he pitivät oikeana ja järkevimpänä. Turtola vastaa, että Päts ja Laidoner näkivät Neuvostoliiton lähentymisessä myönteisiä puolia ja että he olivat paljon luultua halukkaampia yhteistyöhön itänaapurin kanssa.

Tähän asti niin Suomessa kuin Virossakin on opetettu, että Viro joutui myöntymään Neuvostoliiton tukikohtavaatimuksiin syksyllä 1939, koska sota mahtavaa naapuria vastaan näytti toivottomalta. Perinteisen tulkinnan mukaan virolaiset ajattelivat sodan välttämällä voittavansa aikaa ja pelastavansa sen, mitä pelastettavissa oli. Suomi toimi toisin: Ei hyväksynyt Neuvostoliiton vaatimuksia ja joutui talvisotaan.

Viro jätti mobilisoimatta joukkonsa

Turtolan näkemyksen mukaan Viron valtiojohdolle liitto Neuvostoliiton kanssa ei ollutkaan mitään alistumista suuremman pakottavaan tahtoon vaan tietoinen valinta. Yksi esimerkki tästä on se, että Viro ei ryhtynyt mobilisoimaan joukkojaan toisin kuin esimerkiksi Suomi.

"Passiivisuus ja mobilisoimatta jättäminen eivät johtuneet ensi sijassa rohkeuden puutteesta, pelkuruudesta. Kysymyksessä on linjavalinta, jonka Laidoner ja Päts tekivät.. - - Päts ja Laidoner eivät tietenkään halunneet mobilisoida, koska Viro pyrki sopimukseen, jonkinlaiseen liittosuhteeseen Neuvostoliiton kanssa. Kukapa haluaisi aseistaa itsensä hampaisiin asti, jos on aikeissa solmia puolustussopimuksen kyseessä olevan valtion kanssa?"

Kun Virossa oli Turtolan mukaan edelleen olemassa eräänlainen diktatuurijärjestelmä, niin kansa kuin poliitikotkin haluttiin pitää sivussa näistä päätöksistä. Virossa ei siis Turtolan mukaan ollut mitään tietoista oppositiota tällaisia päätöksiä kritisoimassa.

Presidentti Päts oli "peluri"

Turtola ei anna kovinkaan kummoista kuvaa Pätsistä vaan pitää häntä opportunistina ja pelurina. Päts oli käynyt kauppaa Neuvostoliiton kanssa aiemminkin ja saanut siitä rahallista hyötyä. Päts ei Turtolan mukaan juurikaan piitannut kansan mielipiteistä, lisäksi Päts oli verenperinnöltään puoliksi venäläinen.

Laidoner oli puolestaan hyvin vihamielinen Neuvostoliittoa kohtaan. Turtolan dokumenttien mukaan Laidoner jopa uskoi Viron pystyvän halutessaan panemaan Neuvostoliitolle sotilaallisesti hanttiin ainakin muutaman kuukauden - Mannerheim arvioi samaan aikaan Suomen kestävän Neuvostoliittoa vastaan kolme viikkoa. Turtola kuitenkin arvioi, että neuvostovihamielisyydestään huolimatta Laidoner ymmärsi pysyvänsä vallassa vain ja ainoastaan, jos Viron yhteistyö Neuvostoliiton kanssa onnistuisi sopuisasti.

Niinpä Laidoner oli hyvin päättäväinen, että erilaiset välikohtaukset eivät olisi rikkoneet Viron ja Neuvostoliiton herkkiä suhteita. Vaikka Neuvostoliitto hivuttautui yhä enemmän Viroon, Laidoner kielsi kaiken vastarinnan. Kun Neuvostoliitto otti omavaltaisesti Viron aluevedet "suojelukseensa", Laidoner ei vieläkään suostunut edes harkitsemaan ehdotusta miinoittaa rantavedet neuvostolaivojen tulon estämiseksi. Se olisi Laidonerin mukaan voinut provosoida Neuvostoliittoa.

Laidoner mielisteli Neuvostoliittoa

Syyskuun lopulla 1939 Viro hyväksyi avunanto- ja tukikohtasopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Tämän jälkeen Laidoner piti ylistävän puheen Neuvostoliiton sotilasvaltuuskunnan edessä. Laidoner pyysi Neuvostoliittoa auttamaan uuden avunantosopimuksen toteuttamisessa, jotta kansan kaikki kerrokset voisivat tuntea luottamusta sopimusta kohtaan. Turtolan mukaan tämänkaltainen "nuoleskelu" vain paheni tulevien kuukausien myötä.

Turtola ampuu myös pohjaan sen ajatuksen, että Virolla olisi ollut eräällä tavalla ketunhäntä kainalossa, kun se ryhtyi liittoon Neuvostoliiton kanssa. Useinhan on sanottu, että sopimusjärjestelyillä Viro vain yritti voittaa aikaa ennen kuin pystyisi pettämään Stalinin.

Turtola kuvailee pitkään, kuinka virolaisten ylistävät sopimuspuheet eivät olleet mitään kurttuista yya-ylistystä vaan melkeinpä itsesuggestion vallassa lausuttua vakuuttelua sopimuksen hyvyydestä. Soraääniäkään ei haluttu kuulla. Keskustelun välttämiseksi sopimusta ei annettu parlamentin ratifioitavaksi, vaan presidentti Päts hyväksyi sen yksin.

Laidoner oli puolestaan puhdistanut armeijan diktatuurihenkisesti, joten sieltäkään ei kuulunut soraääniä. Mistään dokumenteista ei löydy myöskään vahvistusta sille, että tehty sopimus olisi eräällä tavalla "välivaihe" ennen kuin Viro pettää Neuvostoliiton.

Viron kansa pidettiin pimennossa päätöksistä

Turtola haluaa korostaa, että Viron kansa ei juuri kannattanut sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Eräänlaisen puolidiktatuurin oloissa vastaansanominen ei kuitenkaan kannattanut. Talvisodan aikanakin Viron kansa oli selkeästi Suomen puolella toisin kuin Laidoner, joka vakuutti edelleen Viron tehneen viisaan päätöksen solmimalla sopimuksen Neuvostoliiton kanssa.

Viron valtion johto oli rauhallinen aivan Neuvostoliiton miehitykseen saakka kesällä 1940. Tämä johtajien rauhallisuus näyttää tarttuneen kansaankin.

Turtolan mukaan virolaisten käyttäytyminen oli jopa neuvostoliittolaisille täysin käsittämätöntä, sillä neuvostoliittolaiset luulivat virolaisten nousevan toivottamassa tilanteessa puolustamaan isänmaataan. Neuvostoliitto oli omissa miehitysaikeissaan varautunut myös täysimittaiseen sotaan. Laidoner ja Päts eivät kuitenkaan kehottaneet vastarintaan. Turtolan mukaan he odottivat, että vaikka miehitys tapahtuisi, heille järjestyisi vielä jokin asema tulevassa, mahdollisesti puoliautonomisessa Virossa.

Neuvostomiehityksen jälkeen Laidoneria kohtasi erottaminen, kyyditys, vankeus ja kuolema. Laidoner kuoli vankeudessa vuonna 1954. Päts kuoli mielisairaalassa 1956.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.