Cannesissa verkostoidutaan ja etsitään kansainvälistä rahaa

Kotimaisen elokuvan päärahoittaja on Suomen elokuvasäätiö, jonka osuus pitkän elokuvan budjetista on keskimäärin puolet, lyhytelokuvien kohdalla jopa 70 prosenttia.

Ilman elokuvasäätiön tukea on siis varsin hankalaa tehdä Suomessa ammattimaista elokuvaa. Loput rahat tulevat yleensä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKilta, tv-kanavilta, tuotantoyhtiöiltä ja muilta kulttuuria tukevilta säätiöiltä.

AVEK joutui nyt keväällä peruuttamaan lyhyt-ja dokumenttielokuvien tuotantotukensa, koska sen kassa tyhjeni. Tekijänoikeusvaroilla toimiva AVEK kärsii hyvitysmaksun romahtamisesta. Vaikka Suomen elokuvasäätiö on kotimaisten elokuvien päärahoittaja, säätiön ulkopuolisen rahan haalimisesta on tullut aina vain hikisempää hommaa. 

AVEKin tuen poisjääminen viivästyttääkin nyt kiusallisesti tuotantoja. Lyhytelokuvat vaativat käytännössä Yleisradion tuen, sillä niillä ei katsota olevan kaupallista arvoa. Eivätkä yritykset joitain yksittäistapauksia lukuun ottamatta lämpene lyhytelokuvien sponsoroinnille, Suomen viimeaikaisesta menestyksestä huolimatta. Lyhytelokuvan toteutumiseen tarvitaan siis Suomen elokuvasäätiö, AVEK ja Yleisradio.

Pitääkö mun kaikki hoitaa? -elokuvasta Oscar-ehdokkaana ollut Selma Vilhunen on parhaillaan Cannesin elokuvajuhlilla. Vilhunen ja Hamy Ramezan valittiin suomalaisiksi ohjaajiksi Nordic Factory -sarjaan, jossa suomalaiset ja tanskalaiset elokuvantekijät ohjaavat lyhytelokuvia heille määrätyn työparin kanssa kimpassa. Vilhunen sai parikseen ranskalaisen Guillaume Maingetin ja Hamy Ramezan sambialaisen Rungano Nyonin.

Sarjassa esitettävien elokuvien valtakieli on tanska, aiheet vaihtelevat mielen järkkymisestä väkivaltaan, mytologiaan ja kommunikaatiovaikeuksiin. Ei siis mitään hilpeitä tarinoita, mutta taitavasti toteutettuja. Ramezanin ja Nyonin Listen-elokuvassa puhutaan tanskaa ja arabiaa, välissä on tulkki, jonka kääntämänä sanoma vääristyy tai ei mene perille. Ramezan ei osaa kumpaakaan elokuvan kieltä, mutta toteaa, että kehon kieli on tunnistettavissa - ja se riittää ohjaajalle.

Lyhytelokuva on taidemuoto, jolle soisi nykyistä suuremman arvostuksen. Sitä on useimmiten tapana pitää harjoitelmana, jonka jälkeen edetään pitkiin, oikeisiin elokuviin. Lyhytelokuvia ei luultavasti tehdä päätyöksi myöskään siksi, ettei niitä tekemällä pysty hankkimaan elantoaan. Ellei sitten ryhdy mainoselokuvien tekijäksi, jotka ovat yhdenlaisia lyhytelokuvia nekin.

Cannesin elokuvajuhlilla lyhytelokuvien ohjaajat verkostoituvat ja etsivät potentiaalisia rahoittajia tuleville pitkille elokuvilleen. Elokuvien rahoituskuvio on kovasti kansainvälistynyt. Mitä useampi taho antaa budjettikirstuun pieniä summia, sitä suurempia tuotantoja on mahdollista tehdä.

Mutta on perusteltua kysyä: kun tuotannoista halutaan suuria ja monikansallisia, miten se vaikuttaa elokuvan sisältöön? Onko kansallinen elokuva katoamassa; puhutaanko pian pelkästään eurooppalaisesta elokuvasta?

 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.