Docpoint menee ihmiselon iholle – Tytär teki kyttäävästä isästään tragikoomisen dokumentin

Jos  yksinhuoltajaisä vahtii tytärtään aikuisikään asti kuin pikkutyttöä, mitä tytär voi tehdä. Hän voi tehdä dokumentin isän ja tyttären suhteesta, johon mahtuu sen tuhannen tunnetta. Kiukkua, raivoa, surua ja naurua. Lopulta tytär ottaa hatkat ja muuttaa isänsä kotimaahan Turkkiin.

Oulussa syntyneen Melisa Ünerin Isän tyttö (Daddy´s girl) on yksi DocPointin helmiä. Maamme merkittävin dokumenttifestivaali tuo jälleen näytille alan kärkielokuvia maailmalta ja meiltä.

Pakolaisteemaa, totta kai

-Pakolaisteema on selvästi nyt esillä, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Ulla Simonen.

Aiheesta on tehty useita dokumentteja maailmalla viime vuosien aikana. Suomalaisdokumentaristit tarttuivat nopeasti tilanteeseen viime syksynä, kun turvapaikanhakijoiden määrä humahti meillä kasvuun. DocPoint näyttää seitsemän syksyn aikana tehdyn lyhytelokuvan sarjan.

Maailmaa on tallennettava heti

-Olen hyvin ylpeä tekijöistämme, hehkuttaa Simonen. Ei ole kyselty rahoituksen tai tarkan aiheen perään, vaan tartuttu kameraan ja lähdetty kuvaamaan aihetta ympäri maata ja myös maailmalla.

Jälki on rosoista, liikuttavaa askeettisissa vastaanottokeskuksissamme, mutta isoa ja kansainvälistä, kun Suomessa asuva syyrialainen lähtee kotimaansa raunioille avustustyöhön. Teemoja tärkeämpää on kuitenkin koota DocPointiin kovaa tasoa maailmalta ja meiltä.

Terrorismista teräsvaareihin

Saksalainen German Youth on vavahduttava katsaus lähihistoriaamme. Pelkästään arkistomateriaaleihin perustuva dokumentti hahmottaa kolmen ihmisen kasvutarinan: Gudrun Enslinn, Ulrike Meinhof ja Andreas Baader. He jäivät historiaan saksalaisia nuorina, jotka halusivat muuttaa yhteiskunnan terrorismilla. Ääri-islamilaisista emme tienneet tuolloin 1970-luvulla vielä mitään.

Ulla Simosen mukaan suomalainen dokumentti ei häviä teknisessä laadussa kansainväliselle. Ja hyviä aiheitakin piisaa vapaapainista, pohjalaisiin teräsvaareihin tai tietokonepelien bisneslumoon. Dokumentteja tehdään nyt yhä enemmän ilman julkista rahaa. Indie-tuotantoja ja uusia ohjaajia tulee koko ajan.

Lisää rohkeutta, suomalaiset!

Mutta jotain silti puuttuu - rohkeutta ilmaisussa.

-Pois helpolta mukavuusalueelta. Jos sinne jäädään syntyy helposti vain sellaista, mikä on jo aiemmin nähty. Uusia lähestymiskulmia ja tekemisen tapoja, kysyy Simonen.

Melisa Ünerin dokumentti todistaa, että dramaturgia on  kiillotettua laatua tärkeämpää. Kamera on välillä isänkin kädessä ja kuva aivan pehmeää, mutta ei haittaa, kun viesti on niin vahva.

Miten Melisalle kävikään…

Isän pitkä koura yrittää vielä Turkkiinkin. Hän poikkeaa kylässä Istanbulissa tarkistamassa tilanteen. Syntyy konflikti Melisan poikaystävästä. Tämä on isän mielestä tietysti aivan lahjaton.

-Isä kiitti minua. Hänen mukaansa olen tehnyt rehellisen elokuvan. Elokuva paransi välejämme, koska pääsin hänestä eroon, nauraa Melisa Üner.  On joskus parempi rakastaa vähän kauempaa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.