From Sin to Hel – Finnairin lentoemännät paljastavat hauskimmat mokansa

Kuka saa työkseen lähettää ihmisiä synnistä helvettiin? No Finnairin Singaporen-virkailija tietenkin. Finnairin lentoemännät ja stuertit, ns. lentävät, ovat koonneet vuosikymmenten hauskat sattumukset kirjaksi. Kirjan tuotto ohjataan lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Taivas mikä työpaikka! -kirja ilmestyy lokakuun alussa. Se paljastaa mehukkaita sattumuksia lennoilta eri vuosikymmeniltä, mutta ei ole juorukirja. Presidentti Urho Kekkonen sentään mainitaan nimeltä, kun valtiovierailulennolla lentoemännältä tipahtivat pienet leivokset lattialle. Ennen kuin tämä oli ehtinyt miettiä sanomisiaan, hän tokaisi presidentille: "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa." Tarina ei kerro, mitä presidentti vastasi.

– Kirjassa ei naureta ihmisille, vaan tapahtumille. Paljon jäi pois herkullisia juttuja, joissa vitsi liittyy esimerkiksi jonkun tunnetun ihmisen maneeriin, kertoo Pirkko Saari, yksi kirjan tekijöistä.

Tämän takia vitsin kohteena ovat useimmin lentävät itse. Kilometrien korkeudessa se ei kyllä tunnu vitsiltä, kun matkustajille kuulutetaan, että elinaikaa on jäljellä muutamia minuutteja. Lentoemännältä oli mennyt englanninkielisessä kuulutuksessa elinaika (lifetime) ja lentoaika (flight time) sekaisin.

Kirjassa kuvia myös yksityisalbumeista

Idea lentävien legendojen kirjaamisesta muistiin syntyi Facebookissa Finnairin matkustamohenkilökunnan suljetussa keskusteluryhmässä.

– Kerroimme siellä toisillemme ikimuistoisia juttuja ja muut peukuttivat. Sitten joku totesi, että voi kun joku keräisi nämä kaikki muistiin, ja yhtäkkiä sain ahaa-elämyksen. Kahdessa tunnissa meillä oli kahdeksan hengen tekijäporukka kasassa, kertoo Riitta Kiiveri, joka oli jo vuosia kerännyt muiden lentoyhtiöiden työntekijöiden vastaavanlaisia teoksia.

Kiiveri on lentänyt myös legendaarisen Pan American World Airwaysin siivillä ja oli jo hankkinut kokoelmiinsa mm. panamilaisten lentävien kirjan.

– Tarinoita ja kuvia tuli tuhat. Kävin haastattelemassa myös jo eläkkeelle siirtyneitä lentoemäntiä heidän kodeissaan. Lentävät antoivat omia kuviaan, samoin myös yhtiö, Kiiveri kertoo.

Yhdessä finnairilaiset myös äänestivät kirjan tuoton saajaksi Mielenterveyden keskusliiton Prinsessa-koulukampanja, jossa kerrotaan mielen sairauksista ja niistä toipumisesta lapsille ja nuorille.

Aika, jolloin ei vielä ollut piilolinssejä

Koska Finnair oli vuosikymmenet käytännössä ainoa suomalaisten lentoyhtiö, kootut tarinat ovat samalla historiallista ajankuvaa Suomesta. Mukana on muun muassa avauslento Murmanskiin, tavarat, joita vielä 1960-luvulla ei saanut Suomesta sekä 2000-luvun lasten sisäliikuntapuistot.

Avauslennolla Murmanskiin oli mukana valtio- ja Finnairin johto. Purseri aloitti kuuluttamallla tervetulleeksi "tälle Finnairin avaruuslennolle Murmanskiin - anteeksi, avauslennolle Murmanskiin". 1960-luvulla lentoemännät etsivät lattialla konttaavan amerikkalaisturistin seuraksi tämän silmästä tipahtaneita linssejä, vaikka pitivät asiakasta ding-dong-tapauksena, Suomessa kun ei vielä 1960-luvulla oltu kuultukaan piilolinsseistä. "Marakattimaailman" isossa liukumäessä erään lentävän lapset kiljuivat: "Kato äiti, me evakuoidutaan." Äiti oli harjoitellut hätätilanteita kotona.

Ex tempore oman kesämökin ylle

Riitta Kiiverin hauskin henkilökohtainen muisto on juhannuksesta 1970-luvulta, jolloin kotimaan lennolla sattui vain yksi matkustaja hänen ja kahden lentäjän seuraksi.

– Kurvailimme sitten jokaisen kesämökin ilmatilassa ja katselimme rantojen kokkoja. Silloin oli niin leppoisaa, että tällainen ex tempore -reititys onnistui. Nyt sen voi jo tunnustaa, kun rikos on vanhentunut, Kiiveri nauraa.

Mutta ei työ lentokoneessa ole aina herkkua. Ei, kun koneesta puuttuu kymmeniä ruokia tai kun humalaiset vaikeuttavat työtä. Tai kun tuhkapilvi jätti toiselle mantereelle, vaikka pienet lapset olivat Suomessa. Tai kun evakuoitiin tsunamin uhreja Suomeen.

Kirja kertoo myös siitä, miten työvuoro voi heittää perheellisen juhlapyhäksi. Kirja kuvaa hyvin myös jatkuvaa aikaeroista ja yötyöstä johtuvaa väsymystä.

Takavuosina lentävät saattoivat viipyä joissakin kohteissa jopa viikon. Nykyään kohteissa ei viivytä aina päivääkään - alan slangissa termi "heiluvat" tarkoittaakin kiivastahtista työvuoroa, jossa virkapukua kannatteleva hotellin henkari heiluu yhä lähtiessäkin.

Vinkki matkustaville: kenkä turvalokeroon

Kerrankin aikaerosta sekaisin oleva lentoemäntä soitti herättyään hotellin vastaanottoon kysyäkseen kellonaikaa. Hetken kuluttua hän soitti uudelleen. "Is it eight o'clock am or pm", hän varmisti. Kello oli kahdeksan aamulla, kuului vastaus. Emäntä päätti lähteä kävelylle ja soitti vielä kerran vastaanottoon kysyäkseen säästä. "And this is New York City", vastaanotto sanoi jo ennen kuin emäntä ehti kysyä mitään.

Toisen kerran lennolta palaava emo ajoi autonsa pesuun. Seuraavan kerran hän havahtui, kun auton lasiin koputettiin. Lentoemäntä hätääntyi, ettei siellä saa olla! Hän oli nukkunut autopesussa autossaan 45 minuuttia.

Joskus väsynyt lentävä on myös unohtanut passinsa kotiin tai hotellin turvalokeroon. Maahan tai maasta pois ilman passia ei pääse aina edes ammattilainen.

- Tämän takia laitan aina toisen kengän niistä kengistä, joilla aion lähteä, turvalokeroon passin seuraksi, vinkkaa Pirkko Saari vuosien kokemuksella .

Myös jutun kirjoittaja auttoi kirjan teossa palkatta oikolukemalla toimitusihteerimäisesti tekstiä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.