Hietamies tekee isästä äidin

Turvakaukalossa suutaan aukova vastasyntynyt lapsi hellyttäisi kenet vain, mutta Eve Hietamiehen romaanissa Yösyöttö vauva saa aikaan yllättäviä reaktioita. Äiti sairastuu synnytyksen jälkeen psykoosiin ja isästä tulee yllättäen vauvan yksinhuoltaja. Vähemmästäkin menevät huolellisesti rakennetun palapelin osat sekaisin.

Mutta niin Hietamies on ne halunnutkin, sikin sokin, ensimmäisessä romaanissaan kahdeksaan vuoteen.

– Halusin heittää miehen sellaiseen tilanteeseen, johon miehet eivät yleensä joudu. Inspiraation lähteenä toimi eräs isä, joka eksyi kerran samaan naisvaltaiseen muskariryhmään kuin minäkin. Mies istui hämillään vaaleanpunaisella jumppamatolla ja yritti tapailla Pikkuiset kultakalat lammessa ui -biisiä. Mies näytti järkyttyneeltä ja tunsi olonsa ulkopuoliseksi, varsinkin sitten kun naiset alkoivat imettää vauvojaan. Tuon miehen ansiosta aloin miettiä, miten mies selviäisi pienen vauvan hoidosta kokonaan ilman naista.

Kuivan kauden jälkeen

Hietamiehen ajatusleikki yksinhuoltajamiehestä johti kiivaaseen kirjoitusrupeamaan, jossa oli mukana ripaus itselleen todistamista.

– En ole pystynyt kirjoittamaan sitten edellisen romaanini, Puolinaisen. Sen omakohtainen aihe, keskenmenot, ja niistä kirjoittaminen ei suinkaan ollut terapeuttista, vaan ahdistavaa. Vuodet vierivät kirjan jälkeen, sain lapsen, olin hiekkalaatikon reunalla ja palasin sitten toimittajantyöhöni. En vain tullut kirjoittaneeksi uutta romaania. Lopulta päätin todistaa itselleni, että pystyn siihen kyllä, vaikka arkea ahdistaakin krooninen aikapula.

Yösyöttö syntyi lopulta kiivaana yhdeksän kuukauden rutistuksena. Sen aikana kaikki tutut kasvatuskeinot – kiristys, uhkailu ja lahjonta – osoittautuivat tarpeellisiksi.

– Etenkin lahjonta. Lupasin pojalleni Christopherille lelun aina tasaisin väliajoin, jos hän vain antaisi minun kirjoittaa. Kirjan jokainen kappale onkin kirjoitettu lahjomalla.

Iholla

Hietamies myöntää kirjoittavansa tutuista, omassa elämässä koetuista aiheista. Se antaa tekstiin autenttisen maun, mutta vaatii kirjailijalta paljon.

– Keskenmenoista kirjoittaminen on ehkä typerintä, mitä olen koskaan tehnyt. Se oli veitsen kääntämistä haavassa. Mutta toisaalta koen, että monet naiset ovat saaneet siitä tukea ja lohtua. Siitä kertoo jo se vilkas keskustelu, minkä kirja ilmestyessään herätti. Yösyöttöönkin olen hyödyntänyt omia kokemuksiani, mutta minusta ei nyt ole virittelemään keskustelua yksinhuoltajuuden ympärille.

Yksinhuoltajuuteen Hietamies on saanut tuntumaa Yhdysvalloissa työskentelevän miehensä pitkien poissaolojen ansiosta. Suomalais-brittiläisessä perheessä eletään kuitenkin hyvin tavallista arkea.

– Sitä samaa se on kuin muissakin perheissä. Aamulla lapsi tarhaan, iltapäivällä kotiin, sitten ruoat ja ulkoilut ja pikkukakkoset ja iltapesut. Brittiläisyys näkyy lähinnä pojan kaksikielisyytenä ja siinä, että hän pitää pekonista ja pavuista.

Google opettaa

Miten sitten käy Yösyötön Antti Pasaselle, vastasyntyneen vauvansa yksinhuoltajalle? Antti oppii pian viidakon lait eli suunnistamisen tiedon lähteille.

– Antti googlaa, lukee vauvalehtiä, kysyy neuvolasta tai hiekkalaatikkojengiltä, ihan niin kuin tuoreet äidit. Sieltä hän löytää vastauksen siihen, miten vauvan hikan saa loppumaan tai milloin vauva tarvitsee tyynyn.

Monen äidin tärkein tukijoukko, hiekkalaatikon äidit, opastavat Anttia myös muissa asioissa.

– Antti saa naisjoukon kanssa istuskellessaan tietää, kuka on Helsingin pienikätisin gynekologi ja paljonko maksaa kokopääraidat eli juuri sen, mitä on aina halunnutkin tietää, Hietamies naurahtaa.

– Olen halunnut tekstissä vinoilla kummallekin sukupuolelle yhtä paljon. Toivottavasti olen siinä onnistunut.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.