Hobitit tanssivat Kansallisoopperassa

Hyvin, hyvin kauan sitten lohikäärme Smaug Kultainen ryösti järvikaupungin ihmisten ja kääpiöiden kulta-aarteet. Smaug asettui asumaan vuoreen, joka oli ollut kääpiöiden kotina ja sai aikaan valtavaa tuhoa ja hävitystä.

Kääpiöt, peikot, haltiat, hiidet ja sudet valtaavat Kansallisoopperan päänäyttämön perjantaina, kun Marjo Kuuselan koreografioima tanssiseikkailu Hobitti saa kantaesityksensä. Teoksen kuutisenkymmentä esiintyjää tulevat eri ammattioppilaitoksista. Suomen kansallisoopperan balettioppilaitoksesta on mukana tanssijoita 10-vuotiaista opintonsa vasta aloittaneista lapsista pian valmistuviin ammattiluokkalaisiin saakka.

Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta on mukana toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita.

Hobitin visualisointiin on panostettu poikkeuksellisen paljon. Lavastus yhdistää perinteistä lavastustaidetta videotekniikkaan, jota lavastaja Kati Lukan ideoiden pohjalta ovat toteuttaneet Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian opiskelijat.

Mielikuvitukselliset puvut on suunnitellut Erika Turunen ja valaistuksen Juha Westman. Musiikki tässä J.R.R. Tolkienin klassikkokirjaan pohjautuvassa teoksessa on kooste Aulis Sallisen sävellyksistä. Keskeisessä osassa on hänen 7. sinfoniansa, toiselta nimeltään Gandalfin uni. Muista teoksista kuullaan muun muassa huilukonserttoa ja 4. sinfoniaa.

Sallisen musiikin tahdissa on tanssittu ennenkin. Kansallisoopperan ja Sallisen pitkä yhteistyö itse asiassa alkoi baletilla, kun vuonna 1969 esitettiin Elsa Sylvesterssonin koreografialla Variations sur Mallarme' -teoksen musiikkiin.

-Ensimmäinen yhteydenotto musiikin saamiseksi Tolkienin tunnettuun aiheeseen tuli Sibelius-Akatemiasta syyskesällä 1994, Sallinen on kertonut. Innostus ja hyvät aikeet saivat tylyn lopun, kun tekijänoikeusasioista ei tuolloin päästy sopuun.

-Olin kuitenkin ehtinyt lukea Tolkienin Hobitti-tarinan sekä Sormusten Herran. Kirjoituspöydälleni oli jo ehtinyt kerääntyä koko joukko musiikillista perusmateriaalia, johon oli suodattunut romaanien vahvaa tunnelmaa. Seuraavana työnä Sallisella oli Göteborgin sinfonikkojen orkesterisävellystilaus, ja hän päätti käyttää syntynyttä materiaalia siihen.

-7. sinfonia sai kantaesityksensä Göteborgissa syksyllä 1996. Ei kai ollut sattuma, että kapellimestari Neeme Järvi tuntematta teoksen alkuhistoriaa kysyi ensimmäisissä harjoituksissa, josko tällä musiikilla on jotain tekemistä baletin kanssa!

-Ja nythän sillä on, Sallinen toteaa. Musiikin soittaa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri johtajanaan Tibor Boganyi.

(STT)

.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.