Ihmisiä otsikoiden takana veteraanikuvaajan silmin

Lehtikuvaus on käyttötaidetta, jota arvostetaan enemmän kuin ennen, mutta kuvaamiseen ja kohteeseen tutustumiseen ei silti käytetä tarpeeksi aikaa. Tätä mieltä on dokumenttikuvauksen veteraani Seppo Saves, jonka näyttely "Sata suomalaista vaikuttajaa" avataan tänään Helsingissä Forum Boxissa. Saves on kuvannut ihmisiä otsikoiden takana ilman studioposeerauksia, kiireettä aidossa ympäristössä.

-Jonain päivänä joka filmiruutu on ikään kuin kelvollinen ja toisena päivänä ei synny pirullakaan mitään, sanoo Saves.

Seppo Saves on kuvannut ammatikseen yli neljäkymmentä vuotta. Hänen arkistoissaan on esimerkisi sileäleukainen kansankoulunopettaja Martti Talvela ensimmäisen konsertin jälkeen tai nuori korpraali Ulf Sundqvist armeija-aikoinaan.

-Kun on kyse julkisuuden, niin sanotuista julkisuuden henkilöistä, jotka ovat framilla harva se päivä, niin mitäpä niistä uutta irti saamaan, ellei ole aikaa. Ellei ole mahdollisuus mennä kotiin, mökille, puhelimet ei pärise. Vain tällä lailla sieltä jotain uutta tulee, sanoo Saves.

-Luottamuksen saaminen edellyttää vastuun kantamista. Jos mä jostain ihmisestä teen jonkun oikein ilkeän homman, niin se luottamus on mennyt ja sen rakentamiseen kestää pitkä aika. En mä sitä sano, että mä skuffaisin jotenkin tai yrittäisin. Mutta mä tarkoitan sitä, että mä en elämöi esimerkiksi sellaisella kuin lihavuudella. Ei se ole musta niin ku olennainen asia.

Lehtikuvien arkistointi yhä ongelma

Saves ihmettelee sitä, että nykyisin lehdissä näkee aukeama toisen jälkeen poseerauskuvia, joissa kuvattava katsoo suoraan kohti. Kuvat ovat Saveksen mielestä kuin kloonattuja.

-Isoon lehteen, isoihin viikkolehtiin, liitteisiin, sunnuntainumeroihin, sinne pitäisi mahtua kaikenlaista, myös tällaista klassista reportaasia.

Saveksen uran aikana valokuvaus ja kuvien arkistointi on mullistunut. Saves muistuttaa ajasta, jolloin kuvattiin suurille lasilevyille. Negatiivien säilyttäminen oli lähes mahdotonta.

-Meillähän oli kasvihuoneita, jotka oltiin pesty kuvaajien negoista. Vanhan valokuvan löytyminen ei ole kovin uusi ilmiö meilläkään, 15-20 vuotta, maksimum. Perustetut museot ja kaikki on saanut tällaisen aikaan ja ehkä sitä myöten on opittu arvostamaan. ja monet lehtitalot tai lehdet, nyt nimiä mainitsematta, niin nehän on säännöllisin väliajoin kaataneet kamansa tunkiolle, ja tänä päivänä on tietysti digitalisoituminen ja miten cd-romput kestää ja kaikkea tällaista. Meillä saattaa olla jälleen niin kuin kuvallisessa historiassa joku reikä jossain vaiheessa.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.