Kotimainen elokuvasyksy on kiinnostava ja raikas

Kotimainen elokuva ei tänä vuonna yllä yhtä hyvään katsojatulokseen kuin viime vuonna. Yhtenä syynä on Mannerheim-suurelokuvan siirtyminen. Tarjonnassa ei kuitenkaan ole vikaa, vaan etukäteen se vaikuttaa tuoreelta ja kiinnostavalta. Dokumenttielokuvat mukaan lukien ensi-iltoja on vielä tulossa ainakin kahdeksan. Syksyn erityispiirteenä ovat lukuisat esikoisohjaajien ensi-illat kokeneiden ohjaajien rinnalla.

Kotimaista lähdetään katsomaan hitaasti

Syksyn ensimmäinen ensi-ilta Haarautuvan rakkauden talo (ensi-ilta 21.8.), näyttää hyvää suuntaa kotimaiselle elokuvalle. Musta avioerokomedia keräsi toisena viikonloppunaan elokuvateattereihin 11 162 katsojaa ja se nousi samalla viikonlopun katsotuimmaksi elokuvaksi Suomessa. Ensi-iltaviikonloppuun verrattuna katsojamäärä nousi yli 50 prosenttia, kun yleisurheilun MM-kisojen miesten keihään karsinnat ja finaali eivät enää vaikuttaneet elokuviin lähtöön. Nyt elokuvan on nähnyt jo noin 29 000 katsojaa. Kotimaisia elokuvia lähdetään katsomaan hitaammin kuin ulkomaisia hittejä, mutta nyt sana on selvästi kiirinyt. Haarautuvan rakkauden talo on valittu myös Toronton elokuvajuhlille ainoana suomalaisena elokuvana.

Jörn Donner palaa ohjaajaksi

Odotettu on myös Jörn Donnerin paluu elokuvaohjaajaksi vuosien tauon jälkeen. Myyttisestä neuvostodesantti Kerttu Nuortevasta kertova pienen budjetin Kuulustelu (25.9.) saattaa hyvinkin nousta puheenaiheeksi ja menestyä, sillä onhan Nuortevan tarina yksi kiinnostavimpia viime sodanaikaisia tapahtumia henkilötasolla. Tarinaa on aiemminkin aiottu filmata, muun muassa ohjaaja Matti Kassila oli siitä kiinnostunut jo vuosia sitten.

-Donnerin elokuvassa Minna Haapkylä ja Marcus Groth tekevät hienot roolit vastakkaisina osapuolina, jotka ylittävät vihollisuuden rajat. Elokuvana Kuulustelu on intensiivinen ja tiivis. Suljetusta tilasta johtuva -tai sitä hyödyntävä- lähikuvien käyttö tekee siitä poikkeuksellisen vaikuttavan kokemuksen, kertoo Suomen elokuvasäätiön kotimaan levityspäällikkö Harri Ahokas 25. syyskuuta ensi-iltansa saavasta elokuvasta.

Pohjantähdeltä odotetaan suuria katsojalukuja

Vera Kiiskinen ja Ilkka Koivula Timo Koivusalon elokuvassa Täällä Pohjantähden alla

Mannerheim-elokuvan siirryttyä ei edellisvuoden yli puoleentoista miljoonaan katsojaan ja 23 prosentin markkinaosuuteen tänä vuonna päästä, mutta miljoonan katsojan raja saatetaan ylittää. Suurimmat odotukset ovat siinä, uppoavatko Timo Koivusalon uudet näkökulmat ja painotukset pyhänä pidetystä Pohjantähdestä myös yleisöön.

-Luin Täällä Pohjantähden alla -romaanin ensimmäisen kerran 13-14 -vuotiaana, ja ensimmäiset mielikuvani suomalaisuuden humaanista ja inhimillisestä peruskivestä perustuvat Väinö Linnan trilogiaan, eivät Edvin Laineen elokuvaan, kertoo ohjaaja Timo Koivusalo. -Yritän vastata omiin mielikuviini, mielikuviini tapahtumista, paikoista ja henkilöhahmoista. Yritän päästä mahdollisimman lähelle niitä. Jos vastaisin muiden odotuksiin, siitä tulisi konsensus-elokuva ja sitä minä en halua ollenkaan.

-Minä haluan tulkata teoksen tämän päivän elokuvakerronnalle, jotta nuorempikin polvi voisi osata sitä kieltä ja löytää sieltä takaa tämän tarinan. Se on minun haaveenani, Koivusalo kertoo.

Kiinnostusta elokuva on ainakin etukäteen herättänyt ja Koivusalo on saanut jatkuvasti vastata kysymykseen siitä, miksi hän tekee Pohjantähdestä uuden elokuvan.

-Jos sitä verrataan näyttämötaiteeseen, niin näytelmiä tehdään uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Tuntuisi perin oudolta, jos jotain näytelmää ei saisi esittää kuin ensi-illassa tehdyllä tavalla ja ohjaajan tekemällä sovituksella ja aina samassa paikassa, samalla tavalla, samalla metodilla, vaikka jotain Hamletia. Se on ihan järjetön ajatus, Koivusalo vertaa.

Uutta ja omaäänistä tulossa?

Raikkautta syksyyn tuovat syksyn kolme esikoisohjaajaa. Toni Laineen esikoinen Pihalla (23.10) on komedia nuorten aikuisten suhdesotkuista ja kulttuurien kohtaamisesta, Saara Saarela käy esikoisessaan Väärät juuret (9.10.) uusperheen salaisuuksien kimppuun. Ensimmäisenä ensi-iltaan ehtii Zaida BergrothinSkavabölen pojat (4.9.), joka on surullinen ja liikuttava, mutta myös hauska elokuva.

Elokuvaohjaaja Zaida Bergroth

-Tämä oli minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää, että vaikka käsitellään näin vaikeita ja raskaita asioita -kuten alkoholismia- niin vastapainona on huumoria ja lämpöä. Vaikka se on traaginen juttu, se on niin lämmöllä kerrottu, että sen pystyy ottamaan vastaan, Bergroth analysoi.

Elokuva on saanut niin paljon huomiota ja kehuja, että ohjaaja tuntuu tehneen läpimurtonsa jo ennen ensi-iltaa, mutta Zaida Bergroth ei niin osaa ajatella. -Minä olen tehnyt vain lyhytelokuvia aiemmin, joten tämä kaikki on ihan uutta. Tämä jännitys, että löytävätkö ihmiset Skavabölen pojat teattereista, on hyvin jännittävää.

Kolmikymppisistä ohjaajista Jukka-Pekka Valkeapää toi oman elokuvansa Muukalainen ensi-iltaan jo keväällä. Se sai kehut kriitikoilta, mutta yleisömäärä jäi vähäiseksi.

-Minä olen ollut henkilökohtaisesti hyvin innostunut alkukeväästä ensi-iltansa saaneesta JP Valkeapään Muukalaisesta ja odotan kovasti nyt Saara Saarelan Väärät juuret -leffaa ja Toni Laineen Pihalla. Minä toivon, että nyt tulee jotain uutta ja omaäänistä. Minun mielestäni suomalaisen elokuvan tilanne on ihan hyvä, mutta totta kai sitä aina odottaa, että ihmiset tekisivät persoonallisia elokuvia, itselleen tärkeistä asioista, Bergroth sanoo.

Katso Terhi Hyvärisen juttu ja kirjailija Jörn Donnerin haastattelu (Kymmenen uutiset 1.9.2009)

Lue myös:

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.