Pakkovalta soi oopperassa

- Samanlaiselta kuulosti näkymätön Neuvostoliiton pakkovalta miehitetyssä Virossa, kertoo säveltäjä Jüri Reinvere Puhdistus-oopperan musiikista.

Reinveren säveltämä Puhdistus tulee oopperana maailman ensi-iltaan Suomen Kansallisoopperaan tämän viikon perjantaina. Tapaus on monella tapaa merkittävä.

Sofi Oksasen kirjoittama alistettujen ihmisten selviytymistarina on maailmanluokan menestys kirjana ja näytelmänä. Elokuva on kuvattu, leikkaustyö täydessä käynnissä ja ensi-illaksi on ilmoitettu 7. syyskuuta. Siitäkin povataan menestystä.

Oopperaversion piti valmistua Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoon viime vuonna, mutta virolaisoopperan resurssit loppuivat ja paikallispoliitikot pilasivat loputkin omilla riitelyillään, kertoo Sofi Oksanen Helsingissä.

Helsingissä resurssit eivät loppuneet

- Me saimme sen mitä tarvitsimme, kertoo ohjaaja Tiina Puumalainen.

- Kun Kansallisooppera päätti toteuttaa tämän suurella näyttämöllä se tarkoitti, ettei taiteellisuudesta tarvinnut tinkiä.

Puumalainen toi mukanaan visualistit, lavastajat, puvustajat ja valosuunnittelijat. Reinvere toi Virosta musiikin johtajan, muutaman esiintyjän ja paljon hiljaista tietoa ja tunnetta siitä mistä neuvostovirossa oli pakko vaieta. Pääosan esittäjiksi kutsuttiin vierailevia tähtiä, muu joukko on oopperan vakinaista henkilökuntaa, myös 50 hengen kuoro.

Musiikki ilmestyi unessa

Nykyisin Berliinissä asuva Reinvere kertoo, miten erikoisella tavalla Puhdistuksen musiikki syntyi.

- Sofi oli tulossa Berliiniin ja häntä odottaessa näin oudon unen, jossa tämä musiikki soi. Silloin ei vielä oltu suunniteltu oopperaa, idea syntyi vasta illalla, kertoo Reinvere.

- Minä olin juonut yhden irish coffeen ja Jüri yhden oluen, että ei tätä voi juoppo-oopperaksi nimittää, sanoo Oksanen.

Pakkovalta ohjasi ihmisiä

- En halunnut Neuvostoliiton aikakauden musiikkia, kertoo Reinvere.

- Tämä on tietysti moderni mutta rakennettu klassisen musiikin kivimuurille.

- Musiikki toimii tässä samalla tavalla kuin pakkovalta: se ohjaa näyttämöllä henkilöiden käyttäytymistä, sanoo Reinvere.

- Musiikki ei illustroi tapahtumia vaan se juuri on painopisteenä, kertoo Paul Mägi.

- Musiikki tekee taulun, johon minä voin maalata oman tulkintani tarinasta, vahvistaa Melis Jaatinen, Zaran toinen roolin esittäjä. Päärooleissa on vaihtomiehitys, jotka saattavat poiketa toisistaan, jokaiselle on haluttu jättää omaa tilaa.

Vaikein työ ikinä

- Tämän jälkeen en pelkää tarttua mihinkään, huokaa sopraano Johanna Rusanen-Kartano, joka laulaa vanhana Aliidena toisessa miehityksessä.

- Esitän itseäni kaksi kertaa vanhempaa naista, äänialakin on kahden ja puolen oktaavin laajuinen. Tämä on kaikkein haastavin ja vaikein rooli, mitä ikinä olen tehnyt, sanoo Rusanen-Kartano.

Kollega Heli Veskus on samaa mieltä – hänelle roolin työstäminen oli myös henkilökohtainen matka lapsuuden suljettuun yhteiskuntaan.

- Se ei ollut helppo.

Nuorta Aliidea esittävä sopraano Helena Juntunen kokee Puhdistuksen tarinana yksipuolisesta rakkaudesta. Hänen kollegansa, siis vaihtomiehityksen nuori Aliide Tove Åman sanoo, että ooppera on kunnianosoitus sorrettujen kansojen puolesta.

Kunnianosoitus huipentuu loppukohtauksessa, kun estradille kannetaan kymmeniä hautakynttilöitä kuvaamaan niitä ihmisiä, jotka Aliide uhrasi – mallikelpoisena neuvostokansalaisena ja rakkautta kaipaavana ihmisenä.

Tämän oopperan ymmärtää maallikkokin

Tarina on tuttu, onhan kirja yksi viime aikojen Suomessa eniten myyty teos. Ja vaikka sen olisi lukenut useampaan kertaan, nähnyt näytelmäversion New Yorkin, Tarton tai jonkun muun teatterin sovituksena, se kantaa edelleen. Intensiteetti pysyy ja musiikki vie. Se on dramaattinen, vuoroin pelottava ja ahdistava, vuoroin herkkä, vaikkakaan ei melodinen.

Lavastus ansaitsee myös kiitosta: se on maallikon silmin ymmärrettävä, peräti klassinen mutta raikkaan pelkistetty. Tarton ja New Yorkin La MaMan lavastuksiin oli käytetty paljon yksityiskohtia, tässä ne oli karsittu pois. Silti mitään ei ole jätetty liikaa symbolitasolle eikä arvailujen varaan. Lopun tulipalokohtaus ja musiikki vaiensivat yleisön ainakin tiistain harjoituksessa - melkein pyhäksi herkistynyttä tunnelmaa ei olisi millään halunnut rikkoa aplodeilla. Vaikka nehän tämä teos ansaitsee.

Kuuntele ote oopperasta. (Kuvat Kansallisooppera/Eetu Lipponen)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.