Potteria ja puutarhatöitä

Kuva: Roland Schlager / EPA

Jaana Kapari-Jatan suururakka Harry Potter -sarjan suomentajana on päättynyt. Palkittu kääntäjä ihastui velhon tarinaan ensilukemalta.

Kun Jaana Kapari-Jatta sai reilut kymmenen vuotta sitten ensimmäisen Harry Potter -kirjan käteensä, se ei tehnyt vaikutusta. Päinvastoin: pokkarin kansi näytti tylsältä ja poikamaiselta.

Suomentajalla sattui kuitenkin olemaan aikaa, ja hän päätti tutustua Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannuspäällikön Terttu Toiviaisen lähettämään kirjaan tarkemmin.

– Ajattelin, että luen sitä pikkaisen ja jatkan sitten muita hommia. Luinkin kirjan sitten yhdeltä istumalta. Se oli minusta hirveän hyvä ja tykkäsin siitä kauheasti. Soitin kustantamoon heti ja kerroin, että käännän kirjan mielelläni.

Myöskään Potter-sarjan päätösjakso ei tuottanut Kapari-Jatalle pettymystä.

– Olin hyvin tyytyväinen kirjaan, eli sitä oli todella mukava tehdä.

Kapari-Jatta sai viimeisen Potterin luettavakseen samaan aikaan kuin muutkin, eli viime vuoden heinäkuussa. Sen jälkeen alkoi vimmattu työskenteleminen. Suomennoksen piti olla valmiina marraskuun alkupuolella. Sen jälkeen kirja meni kustannustoimittajalle, joka luki sen ja teki korjausehdotuksensa.

Vielä muutaman läpikäynnin jälkeen kirja lähti tammikuussa painoon, ja Potter-fanit pääsivät jonottamaan sitä 7. maaliskuuta. Tuossa vaiheessa kääntäjä osasi kirjan pitkälti ulkoa. Nyt se on alkanut jo vähitellen kadota mielestä.

– Potterit eivät onneksi jää loputtomiin pyörimään päässäni, suomentaja nauraa.

”Tärkeintä on irtonainen mieli”

Vaikka jokaisessa kirjassa on omat metkunsa, suurimman työn Jaana Kapari-Jatta teki ensimmäisen Potterin kanssa. Tuolloin oli saatava tarinan hengestä kiinni ja löydettävä yhteys kirjailijan kieleen.

Palkittu suomentaja toteaa, että Potterin käännöstä tehdessä kaikkein tärkeintä on ollut, että ajatus on irtonainen ja häiritsevät asiat ja ajatukset on saanut karkotetuksi mielestä. Siinä ovat auttaneet muun muassa kissanpennut.

– Kun on tullut paineen tuntua, olen yrittänyt ajatella tietoisesti, että tässä ei ole mitään hätää. Olen lähtenyt kävelylle, tehnyt töitä puutarhassa, puuhaillut kissanpentujen kanssa, kuunnellut musiikkia tai lukenut. Lukemisen on pitänyt kuitenkin olla sillä tavalla turvallista, ettei se ole alkanut vaivata. Minulla on muutamia kirjoja, joita luen uudestaan ja uudestaan ja joista tiedän, että niiden avulla saan ajatukset pois työstä.

Kapari-Jatta korostaa työssä myös hyvän tuolin merkitystä. Venytellä ja jumppailla pitää vähän väliä.

– Tiedän, että oikea olkapää ja yläselkä ja niska tulevat ihan varmasti kipeäksi. Aina kun ajatus ei suju ja tulee tenkkapoo, nousen ylös ja venyttelen refleksinomaisesti.

Potter-sarjan päättyminen ei Kapari-Jattaa sureta.

– Kun tiedän, millainen viimeinen kirja on, minulla on se sellainen olo, että tarina todella päättyy. Se on ihan normaalia, että kirjat päättyvät – ja sitten tulee toinen kirja. En usko, että jään vollottamaan kauheasti Pottereiden perään, muitta sittenhän sen näkee!

Kapari-Jatta on kääntänyt Potter-kirjojen lisäksi muun muassa Neiti Etsiviä sekä Roald Dahlin ja Edgar Allan Poen tuotantoa. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin Kääntäjien kansainvälisen järjestön FIT:n Astrid Lindgren -palkinto menestyksestä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntämistyössä. Vuonna 2007 Kapari-Jatta sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Tämän vuoden helmikuussa Tammi julkaisi Jaana Kapari-Jatan kirjoittaman Pollomuhku ja posityyhtynen -nimisen kirjan, jossa hän kertoo muun muassa Harry Potter -kirjojen suomentamisesta.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.