Suuri Suomen ystävä "Tokion Pekka" on kuollut

Suuri Suomen ja erityisesti suomalaisen urheiluväen ystävä Saburo Takarada, "Tokion Pekka", kuoli 12. kesäkuuta 70 vuoden iässä. Hän oli syntynyt 5. tammikuuta 1932 (Tahko Pihkalalla oli sama syntymäpäivä).

Takaradan Suomi-ystävyyden alku oli sattuman satoa: Toyotan maahantuoja Paavo Korpivaara tarjoutui järjestämään Urheilutoimittajain liiton (UL) puheenjohtajalle Stig Häggblomille kolme autoa kuljettajineen suomalaistoimittajain käyttöön Tokion olympialaisissa 1964. Yksi heistä oli Saburo Takarada, jolle nopeasti Benedict "Bez" Zilliacus keksi nimen Pekka. Nimi-idea juontui Pekka Tiilikaisesta, joka sairastuneena oli joutunut jäämään pois radion selostajaryhmästä.

Ystävyys suomalaistoimittajiin syveni niin, että vielä saman vuoden lopussa asiamies Urho Niemenkari lähetti Pekalle Tokioon UL:n nahkakantisen jäsenkirjan. Jo seuraavana vuonna Pekka kutsuttiin ensimmäisen kerran Suomeen, ja hänestä tuli suuri "julkkis" hänen esiinnyttyään Niilo Tarvajärven tv-ohjelmassa.

Ikuisesti suomalaisiin ihastunut Tokion Pekka oli ystävystynyt olympialaisissa jo kultamitalisti Pentti Linnosvuon kanssa. Jatkoa seurasi 1967 Tokion unmversiadeissa, joihin Suome joukkue matkusti suunnistushuipun Rolf Koskisen johdolla. Ikuiseksi ystäväksi Pekka sai esteissä mestaruuden voittaneen Jouko Kuhan. Myöhemmin hän sai toimia mm. K. A. Fagerholmin, Katri-Helenan ja Kemijoen kuulun uittopäällikön Antti Mustosen kuskina Japanissa.

Erityisen mieluisaa Pekalle oli ystävyyden syventäminen suomalaisiin, kun Sapporo järjesti talviolympialaiset 1972. Suomalaisten palveluksessa olivat Pekka ja toinen Tokion kisoista tuttu kuski Paavo, joka oli ristitty Paavo Noposen kaimaksi. Pekan pääkuljetettavat olivat urheilujohtajat Jukka Uunila ja Hannu Koskivuori, mutta hän ehti palvella myös toimittajia: erityisesti Turun Sanomien Aki Tammisto ja Rainer Kankamo nousivat Pekan ylimmiksi ystäviksi.

Tokiossa 1964 Pekan mielimatkustaja oli ollut Lehtikuvan Patricia Seppälä. Kutsuun Patrician emännöimään Suomen Pariisin suurlähetystöön ensimmäisen Suomen-vierailunsa yhteydessä Pekka joutui vastaamaan kieltävästi, koska halusi viettää mahdollisimman monta päivää Suomessa. Pekan ja Patrician tapaaminen onnistui kuitenkin syksyllä 1998 Pekan kolmannella vierailulla Suomessa. Se tapaaminen alkoi kameroista välittämättä lämpimällä olympiahenkisellä syleilyllä. Pekka oli tullut omalla kustannuksellaan katsomaan Porvoossa menestyksellä opiskellutta tyttärentytärtään Mai Nakataa.

Ikimuistoisin oli kuitenkin Pekan keskimmäinen vierailu Suomessa vuosi Sapporon jälkeen kevättalvella 1973. Presidentti Urho Kekkonen otti Pekan juhlallisesti vastaan linnassa. He olivat tämän jälkeen kirjeenvaihdossa UKK:n kuolemaan saakka. Kaikkiaan Pekka ehti olla kirjeenvaihdossa yli 200 suomalaisen kanssa.

Herkin hetki kaikille läsnäolleille oli maaliskuinen iltapäivä 1973 Topeliuksenkadun SVUL-talossa, kun Pekka sai vastaanottaa Suomen urheilun hopeisen ansiomitalin. Pieni mies liikuttui kyyneliin ja puhkesi sitten äänekkääseen itkuun onnesta. Tämä japanilainen Teito-taksikomppanian kuljettaja oli Suomen suurin ystävä Japanissa elämänsä loppuun asti. Hänen ykkösystävänsä oli "Captain", Hufvudstadsbladetin Stig Häggblom, jolla oli aina huone valmiina odottamassa Pekan Tokion-kodissa.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.