Taiteen valtionpalkinnot kolmelle

Arvoltaan 15 000 euron taiteen valtionpalkinnot ovat tunnustuksia kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä ansiokkaasta taiteellisesta työstä tai pitkäaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta.

Taiteen keskustoimikunta on myöntänyt tämän vuoden taiteen valtionpalkinnot valokuvaaja Malla Hukkaselle, lavastaja, pukusuunnittelija Kimmo Takalalle ja kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäselle. Arvoltaan 15 000 euron palkinnot luovutti kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin Helsingissä.

Taiteen valtionpalkinnot ovat tunnustuksia kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä ansiokkaasta taiteellisesta työstä tai pitkäaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta.

Palkintoperustelut

Valokuvaaja Malla Hukkanen (s. 1959) on Suomen still-kuvaajista tunnetuin ja tunnustetuin, vaikka hän työskenteleekin elokuvan kulisseissa. Hän on tunnettu myös kansainvälisesti erityisesti Aki Kaurismäen elokuvien juliste- ja mainoskuvien tekijänä. Hukkanen on yli 20-vuotisen uransa aikana työskennellyt runsaan 20 ohjaajan kanssa ja kuvannut kymmeniä elokuvia, lyhytelokuvia ja tv-tuotantoja. Viime vuosina mm. Miehen työ, Suden vuosi, Äideistä parhain ja Laitakaupungin valot ovat ikonisoituneet ihmisten mieliin Hukkasen kuvien kautta.

Hukkasen kuvat ovat elvyttäneet 1960- ja 1970-luvun jäljiltä lähes kuihtuneen still-kuvauskulttuurin ja -ammattikunnan. Samalla hän on antanut oman panoksensa suomalaisen elokuvan menestystarinan syntymiselle. Hukkasen tehtävänä on vangita elokuvien henki liikettä myöten valokuviinsa ja houkutella ihmiset elokuvien pariin. Malla Hukkasen kuvat ovat uskollisia elokuville valaistusta ja muotoa myöten, mutta yhtälailla ne toimivat itsenäisinä teoksina.

Hukkanen on edistänyt elokuva- ja valokuvakulttuuria myös näyttelyidensä ja elokuvakirjallisuuden kautta. Hänen näyttelynsä Pysähtyneitä kohtauksia on kiertänyt laajasti Suomea ja kansainvälisiä näyttelypaikkoja. Valkokankaan sankarit -näyttely Suomen maaseudun elokuvateattereista ja niiden pitäjistä on nostanut kulttuurihistoriallisesti arvokkaan aiheen ihmisten tietoisuuteen.

Lavastaja, pukusuunnittelija Kimmo Takala (s. 1954) on monipuolinen tekijä, jonka skaala ulottuu performance-taiteesta nykytanssiin ja perinteiseen puheteatteriin. Freelance-lavastajana ja pukusuunnittelijana työskentelevä Takala toimi 1980-luvulla Jack Helen Brut ja Homo $ -performance-ryhmissä esiintyjänä ja visualisoijana. Takalan töistä voidaan mainita myös vuonna 1989 Teatteri-museoon toteutettu näyttely "Skandalo, futurismi teatterissa" yhdessä Irmeli Kokon kanssa, samaten 1988-89 Takala oli mukana Kasimir Malevitsin futuristisen oopperan Voitto auringosta mittavassa rekonstruoinnissa.

Takala tunnetaan nykytanssiteosten lavastajana ja puvustajana. Hän on toteuttanut liki 40 nykytanssiin liittyvää työtä ja tehnyt yhteistyötä Suomen johtavien koreografien kanssa. Takalan lavastukset ja -puvustukset ovat vahvistaneet tanssiteosten identiteettiä hienostuneella väriskaalalla, veistoksellisilla lavasteilla tai hykerryttävillä esine-installaatioilla.

Takala on toiminut myös lastenkulttuurin parissa. Vuonna 2006 hän oli mukana työryhmässä, joka toteutti Annantalon taidekeskukseen kiertonäyttelyn Lumottu metsä - Grimmin satujen maailmat. Takala on tehnyt lavastuksia ja pukuja hyvin erityyppisiin tuotantoihin myös puheteatterissa, (esim. Teatteri Takomo, Rovaniemen kaupunginteatteri). Takala on vieraillut pukusuunnittelijana Pohjois-Kreikan kansallisteatterissa Thessalonikissa ja lavastanut London City College Oopperan englanninkielisen kantaesityksen Aulis Sallisen Kullervo-oopperasta. Vuonna 2003 Takala edusti Suomea Prahan Quadriennalessa.

Kimmo Takala on luennoinut 1980-luvulta alkaen taidekorkeakouluissa 1900-luvun teatteri- ja performance-taiteen historiasta. Takala on aktiivinen ja monipuolinen kirjoittaja, jonka artikkeleita on julkaistu useiden eri taidealojen lehdissä. Keväällä 2007 ilmestyi Takalan yhdessä Raija Ojalan kanssa toimittama Zodiak - Uuden tanssin keskuksen vaiheista kertovan teos "Zodiak. Uuden tanssin tähden". Parhaillaan hän valmistelee väitöskirjaa Jack Helen Brut -ryhmän kuvallisesta teatterista.

Kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisänen (s. 1951) liikkuu sulavasti taiteen lajista toiseen ja kaataa taiteiden välisiä raja-aitoja. Väisänen valmistui Suomen Taideakatemian koulusta 1970-74 ja loi pitkän uran graafikkona ja taidemaalarina, mutta nykyisin hänet tunnetaan myös kirjailijana. Väisäsen esikoisrunokokoelma Johannes puhuu Prochorokselle ilmestyi 1989. Omaelämäkerrallinen romaani Vanikan palat julkaistiin 2003 ja Toiset kengät tänä keväänä.

Jo 1970-luvulla Väisänen kuului yhteen Suomen ensimmäisistä performanssiryhmistä. Taiteilijaryhmä Record Singers - Outi Heiskanen, Mirja Airas, Pekka Nevalainen ja Hannu Väisänen - ilahdutti yleisöä mm. näyttelyiden avajaisissa kuvaelmilla ja lauluesityksillä.

Väisänen valmisti Yleisradiolle kuvataidetta käsittelevän ohjelmasarjan Kahdeksan sisäkuvaa 1985. Oulun kaupunginteatteriin hän visualisoi Henry Millerin näytelmän Hymy tikkaiden juurelle 1992 ja lavasti ja puvusti Savonlinnan oopperajuhlille Tannhäuserin 1996. Oopperatalon sisäänkäynnissä komeilevat Väisäsen teokset Terpsikore ja Linos.

Ranskassa pitkään asuneelle Hannu Väisäselle juhlavuonna julkaistun Kalevalan (1999) kuvitus oli tärkeä työ. Hän ei keskittynyt sankarien tekoihin, vaan asetteli kuviinsa arkipäiväisiä esineitä ja abstrakteja ja figuratiivisia muotoja, joilla jäljitteli Kalevalan rytmiä.

Väisäsen laajaan tuotantoon kuuluu myös keramiikkaveistoksia ja tekstiilejä. Keväällä 2007 niitä esiteltiin helsinkiläisessä sisustusliikkeessä. Väisäsen visuaalinen maailma puhuttelee paitsi taiteen ammattilaisia myös suurta yleisöä.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.