Tarinoita taantumasta

Lamaa, syrjäytymistä, traagisia elämänkohtaloita. Hotakaisen uusin on rakennettu synkistä aineksista, mutta valoisin ajatuksin.

Kustantajaa vaihtanut Kari Hotakainen on kirjoittanut Siltalalle pienen mutta painavan romaanin tästä ajasta. Ihmisen osa kuvaa suuria teemoja taantumasta kostoon. Kostoa käsitellessään Hotakainen tulee viitanneeksi seitsemän vuotta sitten Helsingissä sattuneeseen nuoren tytön yliajoon.

– Kahden tyttären isänä minulla on omat ajatukseni kostosta tällaisessa tilanteessa. Sitä miettii, että jos joku tekisi pahaa minun tyttärelleni, niin… Mutta Suomessa tuo niin ei tarkoita yhtään mitään. Me ollaan kilttejä ja tyydytään nöyrästi oikeuslaitoksen rangaistuksiin. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan riitä, Hotakainen painottaa ja kritisoi samalla suomalaisia rangaistuskäytäntöjä.

– Onhan se vähän outoa, että myymälävarkaus tuntuu joskus isommalta rikokselta kuin moni muu asia.

Myymälävarkauttakin Hotakainen käsittelee tekstissä, sillä se kuvaa olennaisesti nykyihmisen arvomaailman muuttumista. Mitä pahaa kahvipaketin varastamisessa on, kun kerran pomot käärivät samaan aikaan kultaisia kädenpuristuksia ja bonuksia?

– Kirja on myös kuvaus tästä ajasta ja etenkin taloudellisesta tilanteesta. En kuitenkaan halua näyttää lamaa liian synkkänä, vaan pikemminkin selviytymistarinana.

Puheella huipulle

Ihmisen osan selviytyjiä ovat työtön, joka santsaa ruokaa kaupan maistiaistiskillä ja bussikuskiksi ryhtynyt maahanmuuttaja, joka kuuntelee työssään enemmän itseään ja vähemmän esimiehiään. Kyseenalaiseen valoon Hotakainen asettelee puolestaan tämän maailman puheammattilaiset.

– Puhuminen on aina ollut tärkeää myyntityössä, mutta nykyään sen merkitys on entisestään korostunut. Nyt myydään usein aineetonta hyvää, ideoita ja brändejä ja sen sellaisia. Hyvällä puheella voi ansaita suuriakin omaisuuksia. En silti moralisoi, kyllä vaikeneminen on nykyään romurautaa eikä kultaa.

Hotakainen ujuttautuu kirjassa kahdeksankymppisen päähenkilön, Salme Malmikunnaksen nahkoihin niin vakuuttavasti, että vetoapua on syytä epäillä. Kirjailija vakuuttaa kuvitelleensa kaiken.

– Itseäni minä kuvittelin ja tulevaisuutta. Kirjailijan on oltava myös näyttelijä, kyettävä muuttumaan eri-ikäisiksi ihmisiksi. Kyllähän minä tietenkin otan vaikutteita myös elävästä elämästä ja sitä joskus suoraan tyrkytetäänkin. Ihmiset tulevat usein sanomaan, että heidän elämästään saisi valtavan hienon romaanin. Olen minä heitä joskus kuunnellutkin, mutta en kopio suoraan mitään kirjoihin. Ihmisten tarinat saostuvat omiin ajatuksiini ja sieltä päätyvät ehkä tekstiin.

Juoksuhaudantien perillinen?

Hotakainen sanoo jo tottuneensa siihen, että lukijat tarttuvat hänen kirjoihinsa menestysromaani Juoksuhaudantie mielessään. Tästä kirjasta ei kuitenkaan yhtymäkohtia löydy.

Juoksuhaudantie oli erikoistapaus ja onnenkantamoinen. Se oli romaani, joka lähti niin sanotusti lapasesta. En ymmärrä vieläkään miksi siitä tuli niin suosittu. Huomasin ainakin sen, että se herätti ihmisissä ajatuksia, joita en ollut tiennyt tekstiin ladanneeni. Se oli kaiken kaikkiaan vaistonvarainen kirja, kuten myös tämä uusin.

Kari Hotakainen oli Radio Novan Välipälän haastattelussa 26. elokuuta 2009. Kuuntele haastattelu .

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.