Ydinvoimakritiikkiä jännärin muodossa

Risto Isomäki pohtii tuoreessa jännärissään, miten käy, jos terroristit saavat haltuunsa ydinpommin tekemiseen tarvittavat ainekset ja suuntaavat iskunsa nykyaikaiseen suurkaupunkiin. Kirjailija haluaa herättää teoksellaan keskustelun ydinvoiman käytöstä.

Risto Isomäki tarttuu uudessa romaanissaan isoon aiheeseen. Litium 6 (Tammi) on ekologinen trilleri, joka nostaa keskusteluun tulevaisuuden kannalta tärkeän kysymyksen: mitä tapahtuu, jos maailma alkaa yhtenä miehenä torjua ilmaston lämpenemistä ydinvoiman suurisuuntaisen lisärakentamisen avulla. Miten puhdasta ja turvallista fuusioreaktorien tuottama energia todellisuudessa olisi?

Isomäki visioi järkyttävän ketjureaktion ja jopa mantereen ylittävän tuhon.

-Nykyaikaisissa suurkaupungeissa on kaikkialla öljyä muovien, asfaltin ja polttoaineiden muodossa. Uusien tietokonemallien mukaan jo suhteellisen pieni, Hiroshiman pommia vastaava, räjähdys Manhattanilla synnyttäisi tulimyrskyn. Se tuottaisi vähintään 600 kilometrin tuntinopeudella paloa kohti puhaltavia superhurrikaanituulia.

Kirjailija haluaa osoittaa, että maailma, jonka energiasta tärkeä osa tuotettaisiin fuusio- ja hyötöreaktoreilla sekä molemmat teknologiat yhdistävillä hybridireaktoreilla, olisi todella vaarallinen paikka.

Ydinvoima kerrostalon voimanlähteenä

Litium 6:n lähtökohta on kahdessa ajallisesti ja paikallisesti eri tapahtumassa. Toinen on Yhdysvaltain maaliskuussa 1954 Bikinillä tekemä ydinkoe. Sitä seurannut radioaktiivinen laskeuma oli tappavampi kuin koskaan aikaisemmin.

-Kuuluisa fyysikko Joseph Rothblat päättelee samana vuonna kirjoittamassaan artikkelissa Hydrogen uranium bomb, että Bikinin ydinase oli hyvin ikävä kolmivaiheinen ase, joka on aika helppo rakentaa mutta tuottaa hyvin myrkyllisen laskeuman.

Toinen kirjan syntyyn vaikuttava palanen oli Isomäen käsiin osunut artikkeli lähitulevaisuuden suunnitelmista Japanissa.

-Luin siitä, että japanilaiset suunnittelevat hyvin pienikokoisia ydinreaktoreita, joista tulisi yksittäisten asuintalojen ja toimistorakennusten voimanlähteitä. Niitä sijoitettaisiin pitkin ja poikin isojen kerrostalojen kellareihin yksi ydinvoimala per rakennus. Samassa artikkelissa kerrottiin, että he käyttäisivät hätäjäähdytysjärjestelmänsä nesteenä litium kuutta. Se kuulosti todella pelottavalta ratkaisulta.

Isomäki on kirjailijana yksinäinen susi

Yhteiskuntatieteilijänä, tiedetoimittajana ja kansalaisjärjestöaktivistina tunnettu Isomäki edustaa suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaista kovaan tieteeseen pohjaavaa tulevaisuuden ennakoijaa. Esikuvia on vaikea löytää ulkomailtakaan.

-Tietysti kirjailijat, niin kuin kaikki muutkin, poimivat vaikutteita sieltä täältä. Yksi kirjailija, jonka tyylillä on samoja ominaisuuksia kuin minulla, on amerikkalainen Michael Crichton. Hän kirjoittaa jännityskirjoja, joissa on sotkettu faktaa ja fiktiota pikkuisen samalla lailla. Mutta en voi sanoa häntä esikuvaksi, koska hän on hyvin monista asioista lähes 180 astetta eri mieltä kuin minä, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Isomäki on käsitellyt romaaneissaan ja tietokirjoissaan paitsi ilmastonmuutokseen myös muun muassa globalisaatioon ja kehitysmaihin liittyviä kysymyksiä. Litium 6 yhdistelee keksittyyn tarinaan todellisia faktoja. Kirjassa on jopa sellaisia ydinteknologiaan liittyviä tietoja, jotka on vielä vähän aikaa sitten luokiteltu tiukasti salaisiksi. Lisäksi se sisältää terrorismin vastaisen sodan kritiikkiä. Vaikeasta aiheesta Isomäki kirjoittaa asiantuntevasti ja kansanomaisesti.

Nimikeräys tuhotulvan vaikutuksia vastaan

Risto Isomäen edellinen romaani, Sarasvatin hiekkaa, nosti pienen piirin science fiction -kirjailijan koko lukevan Suomen tietoisuuteen. Teos päätyi myös Finlandia-ehdokkaaksi. Kirjakauppa- ja kirjastoväki myönsi siitä Kiitos kirjasta -mitalin. Se palkittiin myös Tähtivaeltajapalkinnolla. Parhaillaan teosta käännetään muun muassa saksaksi, viroksi ja englanniksi. Sarjakuvana se ilmestyy syksyllä 2008.

Sarasvatin hiekkaa on saanut monen suomalaisen ajattelemaan ilmastonmuutoksen seuraamuksia. Se on viritellyt jopa nimenkeräyksen internetissä. Ympäristöjärjestöjen Hyökyaalto-kampanjalla vedotaan päättäjiin, jotta he vastustaisivat uusien ydinvoimaloiden rakentamista valtamerten rannoille tai edistäisivät niiden suojaamista tsunameja vastaan. Ensimmäiset nimilistat luovutetaan europarlamentaarikoille marraskuun lopulla. Vetoomuksen keräämistä jatketaan tämän jälkeenkin.

Sarasvatin hiekan suosio ilahduttaa kirjailijaa.

-Totta kai se tuntuu hyvältä. Yksi mikä on ilahduttanut aivan erityisesti on että Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen, käsikirjoittaja ja piirtäjä, ovat tehneet sarjakuvan niin hienosti. Aamulehden sunnuntailiitteen verkkosivuillakin ilmestyvä sarjakuva on sekä hirveän hyvin käsikirjoitettu ja rytmitetty että tavattoman kauniisti piirretty.

Sarasvatin hiekkaa keskittyy ilmaston muutoksen aiheuttamaan tuhotulvaan. Kirja on saanut kiitoksen ohessa kritiikkiä kauhukuvien maalailusta. Litium 6:tta Isomäki varoittaa ottamasta liian kirjaimellisesti.

-Siinä on pelottavia uhkakuvia, mutta niiden kohdalla pitää muistaa, että ne eivät ole vielä totta eivätkä todennäköisesti koskaan tulekaan olemaan. Sellaisia reaktorityyppejä, joita siinä luetellaan, ei ole vielä käytännössä olemassa, ne ovat olemassa vain alustavissa suunnitelmissa ja piirustuslaudoilla. Sikäli siitä ei kannata ahdistua liikaa. On vielä paljon aikaa varmistaa, että sellaista tulevaisuutta ei koskaan tule. On kuitenkin hyvä tietää, että jotkut ajattelevat oikeasti tämmöisiä juttuja.

Taiteilijalla on velvollisuus

Litium 6 on Risto Isomäen kuudes kirja. Myös fantasiahenkistä tieteiskirjallisuutta julkaissut kirjailija pohtii, että silkkaan fiktioon olisi mukava palata mutta taiteilijan velvollisuus on keskittyä olennaisempaan.

-Maailmassa on nyt tosi vaarallisia kehityskulkuja, joihin pitäisi puuttua nopeasti. Koen tällaisessa tilanteessa, että oma roolini kirjailijana on kertoa niistä asioista, jotka minä itse koen tässä ajassa tärkeimpinä ja akuuteimpina kysymyksinä. Ainahan kaikki kirjailijat kirjoittavat siitä, mikä on heidän sydäntään lähinnä ja mikä heitä eniten painaa.

Isomäen seuraava kirja on jo tekeillä; itse asiassa luonnoksia on kaksikin. Con Ritissä on kryptoeläintiede-teema. Kryptoeläintiede tutkii eläimiä, jotka ovat paikallisen väestön mukaan oikeasti olemassa, mutta joita tiede ei vielä tunne. Con Rit on yksi Vietnamin ja Kiinan rannikoilla elävä merikryptidi, otus joka saattaa oikeasti olla olemassa.

-Olen kiinnostunut aiheesta koska Con Ritillä voi olla jotain tekemistä kiinalaisten ja vietnamilaisten tarujen käärmettä muistuttavien ja vedessä elävien lohikäärmeiden kanssa.

Toinen tekeillä olevista romaaneista, Jumalan pikkusormi, on trilleri, joka on samalla eräänlainen aurinkoenergiautopia, visio erilaisten aurinkoenergiatekniikoiden mahdollisuuksista.

Yhteiskunnallisesti valveutunut Isomäki on ahkera kirjoittaja. Hän ei kuitenkaan vain kirjoita vaan myös toimii – vuosia sitten julkaisemansa tietoisen kuluttajan oppaan hengessä.

-Jos ei olisi ilmasto-ongelmaa, haluaisin matkustaa enemmän, mutta sen takia olen jopa ajatellut, että pitäisi lopettaa lentäminen siihen asti, että saisi suihkukoneiden lentokorkeudet tiputetuksi tiivistymisjuovien syntykorkeuden alapuolelle. Paljon rahaa käytän lähinnä kirjojen ostamiseen.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.