Herätys, vaalikansa!

Nyt on menossa varsinaiset hullut päivät Arkadianmäellä. Jos Suomi ei olisi keskellä suuria rakenteellisia ongelmia eikä talouskasvu olisi tipotiessään, niin ehkä tälle hallituspuolueiden järjestämälle farssille voisi nauraakin, mutta nyt ei enää oikein ilkeä.

Meno on sekaisin niin kuin sulhasen housut. 

Ensin hallituksen pahoin kolhiintunut rakennepaketti sai lopullisen kuoliniskunsa sote-ratkaisusta.

Sitten olikin jo vuorossa pienempien lakiesitysten kaatotalkoot.

Viimeisimpänä tänään vati meni nurin RKP:lla, kun SDP:n eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa ILO-sopimusta. Niinpä opintotuenrajaus esitys sai kokoomuksen tuella mennä.

Puolueen puheenjohtaja Carl Haglund latasikin harvinaisen suoraa puhetta: ”En olisi kuvitellutkaan, että hallituksessa oleva RKP kaataisi hallituksen esityksiä. Ensimmäinen kerta 36 vuoteen ja johtuu turhautumisesta ja pettymyksestä, jonka suurten puolueiden sählääminen on aiheuttanut”,  Haglund tilittää.

Suomenruotsalainen hillitty ja hallittu puheenparsi loisti poissaolollaan. 

Mutta meno sen kuin jatkuu. Huomenna, eduskunnan viimeisenä istuntopäivänä SDP on puolestaan kaatamassa lukioiden ja ammattikoulujen leikkaukset. 190 miljoonan euron säästöt saavat mennä vaalitaktisista syistä. 

Samaan aikaan pääministeri Stubb yrittää kiistää, ettei hallitus olisi minkäänlaisessa sekaannustilassa vaikka hallituspuolueet kaatavat esityksiä kilpalaulantana. 

Mutta näin on, jos siltä näyttää ja etenkin se on niin politiikassa.

Vaalipaineita on ennenkin eduskunnassa nähty ja poliittisia irtopisteitä kerätty, mutta  tälle tasolle ei ole naismuistiin meno yltänyt.

Jos olisin poliitikko - minkä tahansa puolueen - alkaisi hävettää miten sekaisin vaalikauden viime metreillä suomalainen päätöksenteko, poliittinen kulttuuri ja demokratian työvälineet on saatu.

Poliitikoilla on kuitenkin vastuu siitä miten legitiiminä ja toimivana kansalaiset systeemiämme pitävät. 

Kaikilla, myös kansalaisilla alkaa olla Suomen vakava tilannekuva hallussa. Se mitä on puuttunut on johtajuus.

Missä ovat valtiomiehet ja -naiset? Vieläkö niitä politiikassa kasvaa?

Nyt olisi sellaisen aika.

Äänestäjien tuomiota pelkääville ehdokkaille ja puolueille voisi rohkaisuksi sanoa, että todellinen tuomio tulee vasta historiassa, siinä minkälaisen perinnön tämän päivän päättäjät haluavat jättää. 

Vaalitentteihin valmistuville ehdokkaille ja puheenjohtajille ei ole kunniaksi se, että säästöjen ja rakenneuudistusten kanssa mennään vaaleihin pimennetyin lyhdyin.

Ja kun säästöt ovat olleet näin vaikeita jo nyt, niin mikä oikeasti valaisisi uskoa siihen, että seuraavalla hallituskaudella asiat olisivat toisin. 

Ainakin näin voi epäillä siitä tylystä palautteesta, jonka Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja VATT:n ylijohtaja, nyttemmin kokoomuksen kansanedustajaehdokas Juhana Vartiainen saivat raportistaan.

Vain mieluiset keinot käyvät ja niitä on vähän. Eikä raportissa kuulemma ole mitään uuttakaan.

Täytyy toivoa, ettei Suomelle käy kuten Argentiinalle, joka sata vuotta sitten oli yksi vauraimpia maita maailmassa. Sitten sössi, tai siis poliittiset päättäjät sössivät kaiken ja seuraus oli jatkuvan kehitysmaan kierre.

Jos Suomi jää digitaalisen kehityksen kelkasta, eikä pysty mitään vanhaa uudistamaan, kierre uhkaa meitäkin.

Vaalikansan on syytä olla hyvin hereillä.


Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.