Kiinalaiset saarikiistassa: Kuin raivohärät

Amatöörikuvaajan tallentamassa videossa väkijoukko ryntää 51-vuotiaan miehen auton kimppuun ja repii tämän ulos ajoneuvostaan. Pari kovaa iskua jollakin tylpällä esineellä, ja pian mies makaa tajuttomana maassa verilammikko vierellään. Vaimo kirkuu hädissään kansanjoukolle, mutta kukaan ei tule apuun. Mies halvantuu osittain.

Tämä tapahtuma kuvattiin 15. syyskuuta Japanin vastaisessa mielenosoituksessa Xianissa Keski-Kiinassa. Amatöörikuvaaja lähetti videopätkän suositulle Weibo-sivustolle auttaakseen poliisia saattamaan tekijät vastuuseen. Väkijoukon hakkaama mies ei ollut kuitenkaan japanilainen, vaan kiinalainen. Hän sattui vain olemaan japanilaisessa autossaan vääräään aikaan ja väärässä paikassa.

Mutta myös poliisi olisi voinut halutessaan estää tilanteen karkaamisen käsistä. Japanin vastaiset mielenosoitukset sallittiin ympäri Kiinaa ja riehumistakin katsottiin läpi sormien.

”Tappakaa japanilaiset fasistit”, väkijoukko huusi Japanin suurlähetystön edustalla Pekingissäkin. Suurlähettilään auto kiilattiin kadulla ja Japanin lippu katkaistiin sen keulasta. Taksinkuljettaja osoitteli Japanin lähetystöä kädellään ja matki konekiväärin ääntä: ”ta-ta-ta-ta”.

Japanin viha elää kiinalaisissa syvässä. Itse saarikiistasta monikaan ei ymmärrä mitään. Suuri osa ei edes tiedä missä kiistanalaiset Diaoyun tai Senkakun asumattomat saaret sijaitsevat. Kymmeniin vuosiin niistä ei puhuttu mitään. Miksi ne yhtäkkiä ovat niin tärkeät, että tavallinen kadunmieskin on valmis lähtemään niiden puolesta vaikka sotaan?

Kiinalaiset puhuvat mielellään historiasta. Saaret ovat aina olleet osa Kiinaa, he sanovat. Tueksi esitetään joitakin ikivanhoja karttoja ja kirjoituksia. Maailmansotien jälkeisessä vuoden 1952 San Franciscon sopimuksessa liittoutuneet luovuttivat saret Japanille. Tätä sopimusta Kiina ei ole halunnut tunnustaa, eikä tunnusta vieläkään.

Tärkeämpiä syitä ovat kuitenkin saarten vesien kätkemät kaasu- ja öljyesiintymät. Kiinan johto on julistanut öljyn ja kaasun saatavuuden elämän ja kuoleman kysymykseksi. Talouskasvu ei saa hyytyä ja sen polttoaineiksi tarvitaan miljoonia tynnyreitä öljyä ja miljoonia kuutioita kaasua.

Energia hallitsee myös Kiinan ulkopolitiikkaa. Eivätkä Diaoyun saaret ole ainoa paikka, josta Kiina kiistelee, eikä Japani ainoa maa, jonka kanssa riidellään. Kiina vaatii itselleen koko Etelä-Kiinan meren alueita, ja se kiistelee Taiwanin ja Vietnamin sekä myös Malesian, Filippiinien ja Brunein kanssa muun muassa Spratlyn Paraceliln saariryhmistä.

Diaoyun saarilla on Kiinan armeijalle myös strategista merkitystä. Japani hallitsee tällä hetkellä valtaosin Itä-Kiinan meriteitä Tyynellemerelle.Diaoyun tai Senkakun vesialueet ovat siksi tärkeitä molemmille maille - ja sen lisäksi tietysti myös Taiwanille. Nehän ovat vain noin 200 kilometrin päässä Taipeista koilliseen.

Mutta palataanpa vielä näinhin Japani-mielenosoituksiin. Miksi ne saivat nuoret miehet liikkeelle Maon- kuvineen ja kuolemaa vaativine iskulauseineen?

Siksi, että kiinalaiset ovat vuosikymmeniä saaneet katsoa mielenosoituksia vain televisiosta. Ja jos niitä televisiossa näytetään, niin ne tulevat yleensä Irakista, Afganistanista tai Bangkokista, eivät Kiinasta. Japanin kautta raivoa voi purkaa vapaasti ja huutaa kerrankin palkeet täysillä mitä mieleen juolahtaa.

Kiinassa riittää vääryykisä, korruptiota ja epäkohtia. Niitä vastaan ei kuitenkaan ole lupa marssia kaduilla. Japani kelpaa syntipukiksi paremman puutteessa vaikkapa työttömyyteen, asunottomuuteen, hintojen nousuun, elintasoeroihin tai mihin vain.

Kiinan kommunistijohto ryhtyi lopulta rajoittamaan myös Japani-mielenosoituksia tajuttuaan viime hetkellä, että ne voivat levitä maan omia epäkohtia koskeviksi. Yhtäkkiä johto huomasi leikkivänsä erittäin herkästi leviävällä tulella. Pinnan alla kytee valtava määrä raivoa.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.