TV-Opas

Kolumni: Kreikkalaisesta tragediasta sambialaiseen

Yksi EU-maiden monista syistä pitää Kreikka euroalueessa ja sen pää veden pinnalla on se, ettei Eurooppaan haluta kehitysmaata. 

Paitsi että se on epäinhimillistä, se on myös sivistyneen Euroopan kuvan vastaista.

Nyt Kreikka kuitenkin "teki sambiat" eli sen, minkä mustan Afrikan köyhä valtio Sambia teki kauan sitten 1980-luvulla  -  eikä sitä sen jälkeen ole enää tehnytkään mikään muu maa ennen kuin Kreikka tänään.  Kreikka jätti siis lopulta maksamatta tänään lankeavan 300 miljoonan euron tukilainaerän ja pyysi siihen lykkäystä kuun loppuun asti velkojaltaan Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä.  Suurin osa niistä maista, jotka ovat IMF:n historiassa luistaneet lainojen maksupäivistä, ovat olleet Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian köyhiä maita.  Euroopassa niin ovat tehneet vain aikoinaan Jugoslavia ja myöhemmin Bosnia ja Hertzegovina.  Kreikka tekee uutta historiaa ainoana euroalueen maana.

Kreikan kuperkeikka oli yllättävä, sillä vielä myöhään keskiviikkoiltana pääministeri Alexis Tsipras vakuutti Brysselissä, ettei maksusta ollut huolta, ja vielä eilen torstaina IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde oli samassa käsityksessä.  Se oli yllättävä myös siksi, että kaikesta päätellen Kreikalta olisi vielä löytynyt rahaa sen maksamiseen  -  eikä ainostaan sen, vaan tiettävästi jopa tämän kuun kaikkien kolmen lainaerän maksamiseen, mikä on yhteensä 1,5 miljardia euroa.  Kahteen ensimmäiseen erään oli jo  kaavittu rahaa infrastruktuuriprojekteihin tarkoitettujen rahastojen varoista, ja ainakin Kreikan virkamieslähteiden mukaan kolmanteenkin löytyisi vielä tuohta.

Kaikesta päätellen pääministeri Tsipras olisi halunnut ja haluaisi edelleen maksaa velat sovittuina päivinä, mutta hän jos joku on nyt totisesti puun ja kuoren välissä enemmän kuin koskaan. Tänään perjantaina hänen piti tulla Brysseliin jatkamaan vaikeita neuvotteluja Brysseliin sen jälkeen, kun IMF:n lainaerä oli maksettu.  Mutta hän joutuikin jäämään Ateenaan yhtä vaikean tehtävän eteen pitämään puhetta Kreikan parlamentissa. Puheella oli kolme päämäärää; taivuttaa oman puolueensa Syrizan vasemman laidan jäärät hyväksymään velkojien kompromissiehdotuksen, informoida kansalaisia neuvottelutilanteesta ja vastata opposition kysymyksiin.   

Tsiprasin vaikeaa tilanne kuvastaa hänen puheensa jyrkkyys. Parlamentin edessä hän myötäili julkisesti äärilinjan edustajia tuomitsemalla velkojien ehdotuksen ja nimittämällä sitä nyt absurdiksi ja epärealistiseksi.  Mitä muutakaan hän voi tehdä, kun toinen vaihtoehto on jyrkän laidan eroaminen hallituksesta ja ennenaikaiset vaalit?

Vaikka tuore mielipidemittaus osoittaa, että lähes puolet kreikkalaisista haluaa suostua velkojien uusimpaan ehdotukseen ja vain 35 prosenttia vastustaa sitä, silti Syrizan vasemman siiven höyrypäät hirttävät itsensä ja koko maan vaalilupauksiin, joita on mahdoton pitää.

Jyrkimpien joukossa on ollut muun muassa hallituksen talousministeri Stathakis, joka on kieltäytynyt jyrkästi maksuerän suorittamisesta ja ehdottanut sen sijaan toisaalta sopimusehtojen muuttamista ja toisaalta kuitenkin eurossa pysymistä.  Maan energiaministeri Lafazanis on myös Syrizan vasenta siipeä, ja siksi energian hinnan nostamiseen ei suostuta, vaikka se kuuluu velkojien vaatimuksiin. Syriza-polueen talouspäällikkö Kalyvas puolestaan on kertonut, etteivät hänelle käy sen kummemmin energianhinnan nosto, julkisten työpaikkojen leikkaukset kuin eläkkeiden lisäleikkauksetkaan. 

Yksi keskeisistä lupauksista on eläkeuudistus, jossa jyrkimmän laidan edustajat eivät halua liikkua enää mihinkään, vaikka luvut osoittavat, ettei maan eläkejärjestelmä ole vieläkään kestävällä pohjalla eikä Kreikalla ole varaa maksaa sitä.  Totta on, että neljän viime vuoden aikana leikkauksia eläkkeisiin on jo tehty yhteensä kahdeksan kertaa. Nyt ollaan siis kaukana alkuajoista, jolloin itsekin näin täällä Pariisissa kreikkalaisten kirjeenvaihtajien eläkelaskelmia silmät ymmyrkäisinä. Pisimpään töissä olleiden kohdalla tuleva eläke oli sama kuin palkka ja joidenkin kohdalla jopa palkkaa enemmän!  Mutta vuoden 2010 jälkeen eläkkeiden taso on laskenut 44-48 prosenttia, ja nyt keskivertoeläke on enää 700 euroa, mikä ei ole paljon edes Kreikan hintatason maassa.  Lisäeläkekatto on nyt asetettu 170 euron kohdalle. Ja 45 prosenttia eläkeläisistä joutuu nyt elämään alle 665 eurolla kuukaudessa, siis köyhyysrajan alapuolella.

Mitä sitten enää voidaan tehdä, jotta eläkejärjestelmä saataisiin kestämään? Velkojat ehdottavat muun muassa eläkeiän nostamista 67 vuoteen ja erikoiskohtelun karsimista esim. työssäkäyvien äitien ja "vaarallisen" työn tekijöiden kohdalla.  Lisäksi vaaditaan lukuisten eläkekassojen yhdistämistä, sillä nykyinen systeemi nielee 15 000 päällekkäista työntekijää. Ja ennen kaikkea vaaditaan 13. kuukauden eläkkeen maksamisen lakkauttamista, sillä sellaista käytäntöä ei ole enää missään muualla Euroopassa.

Kuka lopulta on oikeassa, siitä kiistellän varmasti vielä pitkään.  Taloustieteilijät jatkavat yhä keskinäistä taisteluaan siitä, mitä pitäisi tehdä.  Tiettävästi viikonlopun Financial Timesissa nähdään tunnettujen ekonomistien vetoomus siitä, että Kreikkaa on kohdeltava inhimillisemmin kuin nykyinen IMF:n kova linja.  Allekirjoittajien joukossa ovat muun muassa Thomas Piketty ja Jamie Gailbraith sekä Italian entinen pääministeri Massimo d'Alema.

    

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.