Mediassa puolesta vai vastaan? Ei, vaan asiaa

Vuosi 2011 näyttää jäävän historiaan megauutisten vuotena. Arabimaiden vallankumoukset, Japanin maanjäristys ja tsunami,jatkuva euron kriisi ja levottomuudet, Wall Streetin mielenosoitukset, Norjan tragedia…

Vuosi vuodelta megauutisten tahti kiihtyy. Elämme suurta murrosvaihetta, jonka keskellä emme vielä hahmota sitä, mihin kaikki tämä liikehdintä ja muutokset johtavat globaalissa maailmassa.

Sosiaalinen media, esimerkiksi Facebook ja Twitter, on ohittamassa tiedon valtatiellä perinteistä mediaa. Erityisesti sanomalehdistön asema heikentyy lukijoiden siirtyessä verkkoon, ja erilaiset sähköiset päätelaitteet, tabletit ja älypuhelimet, koukuttavat.

Maailma muuttuu vauhdilla monimutkaisemmaksi ja tulevaisuus pelottavammaksi.

Sosiaalinen media on aivan oikein vahvistanut ja laajentanut sananvapautta ja se on tuonut suoraan rauta- ja bambuverhojen takaa esiin uutisia ja ihmiskohtaloita. Kännykkävideot ja viestit voivat sytyttää vallankumouksen roihun, mutta vastaavatko ne kaikkeen tiedonnälkään?

Medialukutaito sosiaalisesta mediasta

Viime viikolla järjestettiin Portugalin Cascaissa kansainvälisen uutisyhteisön seminaari, jossa sosiaalinen media hallitsi keskustelua. Nuorempi toimittajasukupolvi ja yleisönedustajat kysyivät valtamedialta, miksi perinteinen media ei ota enemmän kantaa asioihin, miksi se jää roikkumaan vanhaan objektiivisuusihanteensa ja riippumattomuuteensa, kun maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyksiä.

Pitäisi ottaa enemmän kantaa ja osallistua.

Uudet sukupolvet saavat medialukutaitonsa verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Siellä kantaa otetaan hyvinkin voimakkaasti ja tunteella puolesta ja vastaan. Samaa toivotaan muultakin medialta - arvoja ja niiden puolesta toimimista.

Kaivataanko siis medialta epävarmassa maailmassa enemmän vastauksia kuin kysymyksiä, enemmän tunteita kuin faktaa?

Tähän asti se, että saa vapaasti kysyä ne kaikkien ikävimmät ja hankalammatkin kysymykset, on ollut uutisvälineen selkäranka. Tiedotusväline on antanut aineksia muodostaa maailmankuva joskus keskenään hyvinkin ristiriitaisista ja taistelevista näkemyksistä mutta ei ole tuputtanut valmiita totuuksia.

Tunteita ja tarinaa ei unohdeta

Nyt yleisö haastaa myös meitä. Kun tietoa on saatavissa monesta paikasta ja hyvinkin nopeasti ja suoraan niin toimittajan tietomäärää ja osaamista sekä motiiveja aletaan epäillä. Työn arvostus hiipuu ammattien arvostusmittauksessa vuosi vuodelta.

Menestyisikö sitten Suomessa amerikkalaisen Fox News uutiskanavan -tyyppinen uutislähetys, jossa suoraan otetaan poliittisesti kantaa? Ennen oli meillä monipuolinen ja kantaaottava puoluelehdistö ja umpipoliittisella 70-luvulla medioilla oli myös missiota ja agendaa ajettavana vaikka muille jakaa.

Uskon kuitenkin, että median tulevaisuus ei ole valmiiden totuuksien jakajana.

Lukijat, katsojat ja verkkosivujen klikkaajat haluavat enemmän selitysoppia maailmasta ja sitä uutisvälineet voivat tarjota ilman, että täytyy ryhtyä kenenkään asiaa ajamaan. Tunteita ja tarinankerrontaa unohtamatta.

Riippumaton ja useita näkökulmia uutistapahtumiin avaava media pystyy hyvällä ja laadukkaalla tiedonhankinnalla ja sisällöillä vastaamaan yleisön huutoon. Maailmaa voi yhä parantaa luotettavan tiedonvälityksen avulla ja kunnon ja monipuolisen taustatiedon sekä oikeiden kovien kysymysten esittäjänä.

Median pelisäännöt ja etiikka pitää vain pystyä avaamaan yleisölle nykyistä paremmin ja hankkia sitä kautta lisää luottamusta toimintatapoihin ja arvoihin.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.