Poutiainen kaatui – ei hallitus

Pystyssä pysyminen tuntuu olevan viikon teema.

Urheiluväki kauhistelee Tanja Poutiaisen tasapainoaistia, politiikan väki epäilee Jyrki Kataisen (kok.) sekasikiöhallituksen keikahtavan persiilleen.

Nyt kun Poutiainen on jo leikkauspöydällä, lienee syytä sanoa paria rauhoituksen sanaa hallituksen puolesta: ei se tähän(kään) hätään ole kaatumassa eli paarinkantajia ei vielä tarvita. Ensi viikon kehysriihi nostaa paineita, mutta tilanne hallituksen sisällä on nyt parempi kuin se oli joulun alla.

Politiikan kulissessa tuntuu kuitenkin liikkuvan kaikenlaista kuonaa, josta osa oli päätynyt Ylen kollegan Sanna Ukkolan blogiin, josta sitten levisi outo keskustelu hallituksen kaatumisesta ja Kataisen johtamistyylistä. Kaikkein hurjimmat povasivat jo keväälle ennenaikaisia eduskuntavaaleja.

Taustalla lienee Kataisen julmistelu hallituksen puoliväliriihessä Säätytalossa toissa viikolla. Katainen piti hallitukselle kovasanaisen puheen, jossa hän totesi, että ensi viikon kehysriihessä tehtävät päätökset ovat Suomelle "elämän ja kuoleman" kysymyksiä.

Tosi on, että jotakin päätöksiä pitää jo saada aikaan. Siinä suhteessa on takaraja käsillä. Voi siinä pari sanaa sanoa hallituksen olemassaolon oikeutuksestakin.

Mutta hallituksen kaatumista on turha ennakoida. Päinvastoin: hallituksen sisältä tulee viestiä, että realismi on saanut jalansijaa..

Realismin taju mitataan siis hallituksen kehysriihessä ensi viikon torstaina. Paine on kova paitsi Kataisella myös SDP:n puheenjohtajalla Jutta Urpilaisella (sd.), joka viikonloppuna panikin toivoaan etujärjestöjen varaan. Jos ay-porukka saisi sovun aikaan ennen kehysriihtä, hallituksen homma olisi paljon helpompi - erityisesti Urpilaisen osalta.

Kohta selviää, millainen sirkus tupon ympärille syntyy. Jos veikata sopii, nähdään pellehyppely, jonka viimeinen numero näytellään ensi syksynä.

Mutta palataan hallitukseen.

Sen kaatamisessa ei ole kertakakaikkiaan mitään järkeä. Jos Katainen vetää herneen sieraimeen, se ei edes tarkoita automaattisesti uusia vaaleja. Ensin yritettäisiin tuoreilla voimilla uutta hallituspohjaa. Mutta mikä on muuttunut kahdessa vuodessa? Ei mikään.

Sama pätee uuusiin vaaleihin, josta päätöksen tekisi presidentti pääministerin perustellusta aloitteesta, eduskuntaryhmiä kuultuaan.

Nykyhallitus ei ole rakkausavioliitto

Uudet vaalit tuskin olisi mieleen Sauli Niinistöllekään. Samalla Suomi ajautuisi pitkäksi aikaa päättämättömyyden tilaan samalla tavalla kuin Italia - ja luokituslaitosten reittauksien alentamista ei tarvitsi kauan odotella. Kolme a:ta olisi muisto vain.

Eli ei järkeä.

Nykyhallitus ei ole mikään rakkausavioliitto, kaukana siitä. Kataisen ja kokoomuksen hinku kepun perään ja porvarihallitukseen on yleisesti tiedetty asia. Katainen ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ovat tapailleetkin, minkä jälkeen Sipilä on miehistynyt puhumaan syysvaaleista.

Mutta herrojen porvariprojektin kanssa saattaa tulla karhu vastaan. Gallupeissa kepu roikkuu neljäntenä ja kokoomuksen kannatus on alamäessä eli pääministerin paikka saattaisi livahtaa muihin käsiin. Eikä Timo Soini (ps.) katoa maapallolta mihinkään.

Odotellaan kehysriiheä kaikessa rauhassa. Sulle mulle -meningillä voisi ennustaa jotakin tällaista: yhteisövero tiputetaan 20-21 prosentin tasolle, arvonlisäveroon prosentin korotus ja osinkoverotus kovenee. Yritystukia niistetään raakalla kädellä.

Samalla alkaa Suomi-Ruotsi -maaottelu yritysveron suuruudesta.

Ruotsi tiputti yritysveronsa 22 prosenttiin (Suomessa 24,5 %), mutta vuorineuvokset ovat pomminvarmoja, että muutaman kuukauden sisään Ruotsi alentaa joka tapauksessa yritysveronsa vielä alle 20 prosentin tason.

Tällaisia oli kuulemma naapurin valtiovarainministeri jupissut kansainvälisessä ilmatilassa.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.