TV-Opas

Sipilä: Pane ramppa kalkattamaan!

Nyt tehdään sitten hallitusta. Päällimmäisin toive on, etteivät hallitusneuvottelut ajaudu neljän vuoden takaiseen jahnaamiseen, vaan keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä panee rampan kalkattamaan. Yksinkertainen hallituspohja on tehtävissä, kun ylittämättömiä kynnyskysymyksiä ei ole.

Maaseudun miehenä Sipilä tietää, että hevosvetoisessa niittokoneessa ramppa oli aivan olennainen osa ja mitä reippaampana kuului rampan kalkatus kesäisen pellon pientareille, sitä enemmän luokoa eli seivästysvalmista heinää oli tulossa: se oli viljelijän, karjan ja kansantalouden onni.

Tällaisella maalaisliittolaisella viisaudella on syytä onnitella Sipilää, joka lupaa, että hallituspuolueet ovat selvillä jo ensi viikolla.

Poliitiikka ei ole laskutikkuhommaa – mutta tällä kertaa se voisi sitäkin olla.

Se johtaisi automaattisesti keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteiseen hallitukseen, jolla olisi 124 kansanedustajaa eli turvallinen enemmistö.

Turvallinen enemmistö olisi myös keskustan, Sdp:n ja perussuomalaisten pohjalla, 121 edustajaa.

Mutta lähdetään siitä, että edellisissä vaaleissa rökäletappion ja nyt sitä vielä kahdeksan paikan tappiolla syventänyt SDP marssii Antti Rinteen johdolla neljäksi vuodeksi oppositioon miettimään uutta suuntaa elämälleen. Sitä toivoo myös moni demari.

Ensimmäistä kertaa nähdään sekin, ettei SDP saa paikkaa edes eduskunnan puhemiehistöön. 

Haittapuolena on, että demareista kukaan ei pääse mustan ministeriauton kyytiin. Ensimmäistä kertaa nähdään sekin, ettei SDP saa paikkaa edes eduskunnan puhemiehistöön. Keskusta koki tämän nöyryytyksen neljä vuotta sitten.

Jos henkilökemioista voi jotain päätellä, Rinne olisi ollut sekä Sipilälle että kepun kentälle mieluisampi kumppani kuin kokoomus ja Alexander Stubb (kok.), mutta SDP:n tappio revähti liian suureksi.

Neljä vuotta sitten tilanne karkasi käsistä, kun Timo Soini (ps.) vei puolueensa suoraan oppositioon, koska se ei olisi ikinä selvinnyt yksimielisenä euroalueen kriisimaiden tukipakeista, sopu olisi kaatunut moneen muuhunkin asiaan.

Nyt kynnyskysymyksiä ei siis ole ja hallituskiima loistaa Soinin lisäksi monen muunkin persun naamasta, katsokaapa vaikka puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa Jussi Niinistöä.

Entäs pikkupuolueet?

Vihreät ja Vasemmistoliiton voi unohtaa saman tien. Kumpikin lähti edellisestä hallituksesta kesken kauden, joka tietää Suomen poliittisen historian perusteella ainakin yhden vaalikauden sakkokierrosta. Vihreiden Ville Niinistön syntitaakkaa lisää se, että neljä vuotta sitten vihreät ei hyväksynyt kepua hallitukseen. Kokoomuksessa moni puolestaan muistaa, miten Niinistö haukkui talvella kokoomuspoliitikot suomettuneiksi ja Kremlin käsikassaroiksi, kun ne kannattivat Rosatomin ydinvoimalaa. Vihreiden vaalivoitto ei tässä paina.

RKP sitten? Kaupungilla tiedetään, että Sipilä haluaisi RKP:n ehkä hallitukseen pohjoismaisen yhteistyön nimissä, varsinkin kun Venäjä on pakottanut Pohjoismaat tiivistämään yhteistyötä turvallisuuspolitikkassa. Soini pärjää kernaasti ilman RKP:tä. Puolueelle annettava(t) yksi tai kaksi ministerisalkkua olisivat pois muilta – ja luulisi kolmesta puolueesta sen verran ruotsin kielen taitoa löytyvän, ettei yhtä RKP:läistä tarvitse palkata tulkiksi.

Etujärjestöjen edustajat Sipilä tapaa keskiviikkona. Jo nyt SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sd.) on tehnyt selväksi, että Sipilän haaveet nopeasta yhteiskuntasopimuksesta ovat utopiaa.

Eli helppo ei Sipilän homma ole, mutta vaikeuksia ei kannata turhilla mutkilla lisätä yhtään. Neljän vuoden takaiset hallitusneuvottelut ovat karu muisto, miten homma ei ollut kenenkään hanskassa, ei edes hallituksen muodostajan Jyrki Kataisen (kok.).

Eli hop hop – juhannukseen ei tällä kertaa ole aikaa odottaa.

Ministerinimet jääköön seuraavan pohdintaan, kunhan hallituskolmikko saa selville, miten se jakaa valtiovarainministerin, puhemiehen ja ulkoministerin paikat. PS on jo ilmoittanut ottavansa puhemiehen tehtävän, mutta muuten peli on levällään. Perusteluita on pariin suuntaan: Kokoomuksella on yksi kansanedustaja vähemmän, mutta kannatusta 0,6 prosenttiyksikköä enemmän.

Ja loppuun muuan viisaan miehen vaalipohdinta: Sodat loppuivat, kun saatiin vaalitulos. Kranaatissa on sokka paikallaan ja tarpeelliset vaaliuhot Venäjän suuntaan on saatu tehtyä ja sanottua. Linnut laulaa, aurinko paistaa. Niinhän vaikka?

Mainos

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.