08.03. Tehtäisiinkö tasa-arvotupo?

MTV3:n uutisten Nettivieras SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ehdottaa kirjoituksessaan työllisyyttä ja tasa-arvoa tukevaa tuloratkaisua: Tehtäisiinkö tasa-arvotupo?

Epävarmuus kansainvälisistä talousnäkymistä ja huoli työttömyyden kääntymisestä uudelleen kasvuun antavat vankat perusteet pyrkiä ensi syksynä työllisyyttä ja tasa-arvoa tukevaan tuloratkaisuun.

Yhteisten tuloratkaisujen vastaansanomaton vahvuus on ollut siinä, että ne ovat yhtäaikaisesti tukeneet työllisyyttä ja varmistaneet tasaisen ostovoiman kasvun kaikille palkansaajille. Tuloratkaisut ovat jättäneet yrityksille ja julkiselle sektorille pelivaraa kehittämiseen ja työllistämiseen. Yritysten kilpailukyky onkin erittäin hyvä.

Näkymät uuden, koko palkansaajakunnan kattavan tuloratkaisun aikaansaamiseksi eivät kuitenkaan juuri nyt näytä valoisilta.

Osakkeenomistajilla on muhkeiden osinkojen muodossa meneillään ikioma tupokierros. Henkilöstön venymisen ja maltin hedelmiä jaetaan tavalla, joka nostaa odotuksia syksyn palkkaratkaisuihin. Esimerkki vaikuttaa. Liitoissa saattaa herätä ajatus, että otetaan "löysät pois" totuttua kovemmalla palkkapolitiikalla, jos tulokset jaetaan vain osakkeenomistajille eikä investoida henkilöstöön ja yrityksen kehittämiseen.

Samanaikaisesti poliitikot - ministereitä myöten - lupailevat vuoron perään eri ammattiryhmille muita ryhmiä korkeampia palkankorotuksia. Perustelut lupauksille voivat olla vilpittömiä, mutta niihin liittyy joitakin ongelmia. Ensinnäkin palkkaratkaisut sovitaan työmarkkinapöydässä - ei politiikkojen puheissa. Toiseksi, jos poliitikot innostuvat lupailemaan eri ryhmille teollisuudessa, palveluissa ja julkisella sektorilla aina muita ryhmiä suurempia korotuksia, johtaa tämänkaltainen ajattelu loppuunvietynä yhteisen tuloratkaisun sijasta liittotason sopimuksiin keväällä 2003. Toivoisin, että politiikoilta löytyisi enemmän tukea sille linjalle, jossa huolta kannetaan työllisyydestä ja julkisten palvelujen turvaamisesta ja tunnistetaan tuloratkaisun koossapitämisen tärkeys.

Vakaa käsitykseni on, että siirtyminen työmarkkinoilla pidemmäksi ajaksi eri ammattiryhmien keskinäistä palkkakilpailukierrettä ruokkivaan, hajautettuun sopimuspolitiikkaan merkitsisi takaiskua erityisesti julkisen ja yksityisen palvelusektorin pienipalkkaisille eli naisille. Tuloratkaisuilla on turvattu erityisesti julkisen sektorin palkansaajille kohtuullisen tasaveroinen palkkakehitys.

Hajautetun sopimuspolitiikan sijasta toinenkin vaihtoehto syksyn työmarkkinaratkaisuksi on löydettävissä, jos tahtoa on; tehdään tasa-arvotupo, joka on oikeudenmukainen työttömille ja myös pieni- ja keskituloisille naisille.

Tasa-arvotupon palkkapoliittisena kivijalkana olisi hyvän ja tasaisen ostovoimakehityksen varmistaminen kaikille. Palkankorotusten vaikutuksen tulisi olla ostovoimaa koottaessa merkittävästi suurempi kuin veronkevennysten. Veronkevennyksiä ei pidä rahoittaa julkisia palveluja ja sosiaalisia tulonsiirtoja leikkaamalla.

Naisia ja muita pienipalkkaisia tukeva palkkalinja edellyttää, että palkkaratkaisu on europainotteinen. Prosenttikorotukset eivät koskaan tue miesten ja naisten välisen palkkatasa-arvon tavoitetta.

Työmarkkinoilla tulisi lisäksi laajasti siirtyä nykyaikaisiin, työnvaativuuden arviointiin perustuviin palkkausjärjestelmiin. Nämä järjestelmät lisäävät kiistatta palkkauksellista tasa-arvoa lisäävä vaikutus.

Julkisen sektorin, erityisesti kuntasektorin, palkkakilpailukyvyn varmistamiseksi tulisi laatia mahdollisen tuloratkaisun ohessa useampivuotinen palkkaohjelma ja sopia myös julkisille aloille sopivien tulospalkkausjärjestelmien kehittämisestä. Näin luotaisiin jämäkkä, pidempiaikainen palkkalinja vaarantamatta julkisen sektorin keskeisten palvelujen kehittämistä.

Osana seuraavaa työmarkkinaratkaisua tulisi tehdä työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista tukeva puitesopimus. Sopimus rohkaisisi työpaikoilla kehittämään mm. sellaisia työaika- ja työnjakojärjestelyjä, jotka lisäisivät lapsiperheissä vanhempien mahdollisuuksia olla yhtä aikaa sekä hyviä työntekijöitä että hyviä vanhempia. Pienten lasten vanhemmilla tulisi olla parempi mahdollisuus itse valita perhetarpeista lähtevä työaika.

Uuden yhteisen tuloratkaisun tärkein tasa-arvoviesti olisi se, että ay-liike ei alistu eikä hyväksy sitä, että työttömyys jämähtää korkealle tasolle tai että se pahimmillaan kääntyy kasvuun.

Me voimme työmarkkinoilla jatkossakin tehdä ratkaisuja, joissa työttömiä ei unohdeta yhteisvastuun ulkopuolelle.

Lauri Ihalainen, kirjoittaja on SAK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.