10.05. Oikeuskansleri tutkikoon velkaohjelman!

Keskustan varapuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki pohtii kirjoituksessaan otsikolla: Oikeuskansleri tutkikoon velkaohjelman!

Hallitus julkisti näyttävässä tiedotustilaisuudessa ylivelkaantuneiden auttamiseksi tarkoitetun velkasovinto-ohjelman, jota mainostettiin merkittäväksi saavutukseksi. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että ohjelma on karvas pettymys.

Sopimus koskee vain niitä, joiden velkojina ovat pankit. Kuitenkin suurin osa ylivelkaantuneiden lainoista on perintäyhtiöillä.

Se merkitsee sitä, että velkasovinto-ohjelma saattaa ylivelkaantuneet kansalaiset eriarvoiseen asemaan epäoikeudenmukaisella tavalla. Kaikkiaan ylivelkaantuneilla arvioidaan olevan perinnässä noin 10 miljardia euroa, mutta siitä vain 1,7 miljardia on pankeissa.

Velkasovinto-ohjelma ei sido perintäyhtiöitä eikä valtiovarainministeriön alaista Arsenalia. Tätä sopii ihmetellä. Missä on valtiovallan oma vastaantulo? Hallituksen tulee jatkaa neuvotteluja välittömästi ja sitouttaa perintätoimistot ja Arsenal yhteisymmärryksen piiriin.

Sopimukseen on kirjattu, että ohjelmalla voidaan ratkaista pääosa jäljellä olevista yksityishenkilöiden velkaongelmista, jotka ovat peräisin 1990-luvun lamasta. Siis pääosa. Hallitus ja muut sopimuksen allekirjoittajat tiesivät kuitenkin, että sopimus koskee vain pientä osaa ylivelkaantuneita.

Arsenal on siivonnut pöydältä lähes 80 000 asiakasta myymällä velkakirjat perintätoimistoille, esimerkiksi tanskalaiselle Aktiv Hansalle. Nämä jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Arsenalin on tarkoitus vielä ennen kesälomia myydä loputkin omaisuudenhoitoyhtiön velat perintätoimistoille.

Kun valtio on mukana sopimuksessa, kaikkia velallisia (1990-94 ylivelkaantuneet) pitää kohdella tasapuolisesti. Kuka nyt valvoo, että velallisia kohdellaan tasavertaisesti? Miten on mahdollista, että kukaan ei puuttunut asiaan jo siinä vaiheessa, kun ohjelmaa valmisteltiin?

Oikeuskansleri ei ole reagoinut asiaan. Olisi kuitenkin tärkeätä, että oikeuskansleri antaa selvityksen, voiko hallitus tietoisesti asettaa velalliset eri asemaan sen mukaan, onko ylivelkaantuneen velka pankille, perintätoimistolle tai jollekin muulle.

On tietenkin myönteistä, että vihdoin edes yritetään helpottaa 1990-luvun alun lamavuosina velkaantuneiden asemaa. Velkavankeus on lukuisissa tapauksissa kestänyt jo nyt sietämättömän kauan ilman toivoa paremmasta.

Ylivelkaantumisongelma koskettaa satoja tuhansia suomalaisia. Pienestä asiasta ei siis ole kysymys.

1990-luvun alussa eduskunta päätti yksimielisesti pelastaa pankit ja myönsi pankkitukea. Samalla pelastettiin pankkitileillä olevat kansalaisten säästöt. Päätös oli oikea. Samaan tapaan on jo korkea aika pelastaa ylivelkaantuneet. Vaikeasta tilanteesta on kärsitty kohtuuttoman kauan.

Suuri osa ylivelkaantuneista on käytännössä tuomittu elinikäiseen velkavankeuteen. Voi kysyä, miksi yhteiskunta osoittaa auliimmin kohtuutta ja armoa jopa paatuneimmille rikoksen tekijöille kuin ylivelkaisille.

Asenteet ylivelkaantuneita kohtaan ovat pahasti pielessä. Velkaantuneita koskevaa lainsäädäntöä tulisi pikaisesti muuttaa, mutta Lipposen hallitukset eivät seitsemän vuoden jälkeenkään ole saaneet epäkohtia korjatuksi. Velkavankeus ei ole kenenkään etujen mukaista.

Hallituksen ja pankkien kesken saavutettu yhteisymmärrys on sekava eikä millään osapuolella näytä olevan selvää käsitystä siitä, mitä pitäisi tehdä. Kun se ei ylipäänsä tuo apua muille kuin niille, joiden velkojina ovat pankit, ei ole ihme, että oikeusministeri joutuu selittelemään asiaa jo muutama päivä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Paha maku asiasta joka tapauksessa jää.

Monien ylivelkaantuneiden piinaa pidentää kolmella vuodella myös ehdotus saatavien täytäntöönpanoperusteen vanhenemisen jatkamisesta. Tämä on täysin ristiriidassa itse päätavoitteen - ylivelkaantuneiden auttamisen - kanssa. Mielestäni eduskunnan ei pidä hyväksyä tätä koskevaa muutosta parhaillaan käsittelyssä olevaan ulosottolakiesitykseen.

Tärkeää on myös huolehtia riittävistä resursseista sekä kuntien velkaneuvonnalle että tuomioistuimille, jotta uudet velkajärjestelyasiat voidaan hoitaa ihmisten oikeusturvan edellyttämällä tavalla.

Velkasovinto-ohjelma suosii monin tavoin pankkeja. Velallisen ja pankkien välisten maksuohjelmaneuvottelujen edes jonkinasteiseksi tasapainottamiseksi velkaneuvojien läsnäolo niissä on välttämätöntä, mikä edellyttää lisäresursseja.

Kaiken kaikkiaan ei voi välttyä ajatukselta, että velkasovinto-ohjelmalla yritetään kiillottaa lähinnä pankkien ja hallituksen julkisivua. Haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan ohjelma ei käytännössä merkitse mitään. Kaikkien järkevien velkojien pitäisi pyrkiä vapaaehtoiseen sopimukseen ilman hallituksen järjestämää mediatapahtumaakin.

Anneli Jäätteenmäki, Keskustan varapuheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.