(12.11.) Nyt toimeksi!

Valtioneuvoston kanslian asettaman globalisaatioryhmän raportti sai odotetun ja pelätyn vastaanoton. SAK ja STTK näkivät työryhmän puheenjohtajan sekaantu-van väärällä tavalla tupo-neuvotteluihin. SAK:n Pertti Parmanne piti raportin työ-markkinapoliittista osiota ”pöyristyttävänä”. Työryhmän jäsen, ministeri Antti Kal-liomäen erityisavustaja Pertti Rauhio totesi, ettei raportin työmarkkinaosalla ole kuin ”mielipidekirjoituksen merkitys”. Kansanedustaja Martti Korhonen kyseli, ”mikä tämän raportin erottaa työreformista”. On muistettava, että työryhmä ei ol-lut virkamiestyöryhmä, ei poliitikkotyöryhmä, vaan siinä oli jäseniä niin tutkimus-laitoksista, ay-liikkeestä kuin elinkeinoelämänkin puolelta. Siis kovan tason riip-pumattomia asiantuntijoita kaikki.

Kannanotot eivät lupaa hyvää päätöksenteon näkökulmasta! Globalisaatiokehi-tys on kiihtyvä prosessi, ennen muuta mahdollisuus, mutta myös uhka, joka voi-daan oikealla politiikalla helposti välttää. Globalisaatiokehityksen positiivisin merkki on se, että maailmantalous kasvaa tällä hetkellä nopeinta vauhtia vuosi-kymmeniin. Kasvun seurauksena satojen miljoonien ihmisten elämän laatu on parantunut ja paranee edelleen kohisten. Tästä seuraa automaattisesti se, minkä pääministeri totesi raporttia vastaanottaessaan: ”Globalisaatio on ollut myöntei-nen mahdollisuus koko ihmiskunnalle ja tämän pitää olla perusvire, jolla Suomi ja suomalaiset tähän suhtautuvat”. Laittamattomasti sanottu! Nyt on syytä odottaa nopeita toimia hallituksen taholta, jotta globalisaation aiheuttamat uhkat Suomen taloudelle voidaan välttää.

Globalisaatio merkitsee kansantalouksien välisen kilpailun kiristymistä yrityksen sijaintipaikoista ja yritysten välisen kilpailun kiristymistä. Markkinat kasvavat ko-vaa vauhtia ennen muuta Aasiassa mutta myös laajentuvassa EU-Euroopassa. Näillä markkinoilla on oltava mukana joko paikan päällä tai Suomesta toimien. Paikan päällä oleminen merkitsee useimmiten tuotannon rajua laajentamista, joskus, mutta onneksi harvemmin, tuotannon siirtoa pois Suomesta. Mutta lähes aina sitä, että menemällä tuottamaan vaikkapa Kiinaan, varmistetaan myös Suomessa tuotannon jatkuminen.

Millä Suomi sitten pärjää globaalissa kilpailussa? Ja miten luodaan vielä uusiakin työpaikkoja ja nostetaan työllisyysastetta? Talouteen tarvitaan uutta dynamiik-kaa, joka johtaa siihen, että suomalaiset yritykset investoivat nykyistä paljon enemmän Suomeen. Ja että ulkomaalaiset yritykset kiinnostuvat sijoittumisesta Suomeen. Talouspolitiikan strategiaksi on otettava investointien lisäämisen stra-tegia, perinteisen vientistrategian sijaan tai ainakin rinnalle. On pakko lisätä edel-leen tutkimus- ja tuotekehitysmenoja julkisen sektorin toimesta. Yhtenä painopis-teenä pitää tällöin olla tietointensiivisiin palveluihin panostaminen, niiden tuotteis-taminen ja nopea käyttöönotto muussa tuotantotoiminnassa, yksityisellä ja julki-sella sektorilla. Tuottavuus nousee ja kansantalouden kilpailukyky kohenee. Tar-vitaan koulutusjärjestelmään laatua ja huippuosaamista. Sellaisia opetustyöpaik-koja, joissa myös huippututkijat viihtyvät ja vaurastuvat.

Tarvitaan uusia yrityksiä ja innovaatioiden kehittämistä tuotteiksi ja markkinoille. Liian usein innovaatiot karkaavat tuotteistettavaksi ulkomailla. Tarvitaan kannus-tusta riskinottoon, riskinotosta on saatava riittävä ja tuntuva palkkio. Niinpä yri-tysverotusta, ja omistamisen verotusta, joka tulee voimaan ensi vuoden alussa, on pikaisesti kehitettävä kotimaahan investoimista ja omistamista kannustavaksi. Verokantoja on edelleen alennettava ja yritykseen jätettyä voittoa ei tulevaisuu-dessa pitäisi verottaa lainkaan. Vaikka pääomista ei sinänsä ole pulaa, on julki-nen rahoitus uusyrittäjyyteen ja riskinoton rahoitukseen edelleen puutteellista.

Tuloverotusta on alennettava vihdoinkin. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettava työtulojen, ei tulonsiirtojen varaan. Kansantalouden ”tase” on plussan puolella, kansantaloudella nettovarallisuutta, ei enää nettovelkaa. Voidaan siis lisätä koti-maista kysyntää voimakkaasti ja luoda uusia työpaikkoja. Syntyy positiivinen ta-louden kasvua ja kilpailukykyä voimistava kierre.

Sosiaaliturvajärjestelmää on pakko uskaltaa kehittää niin, että työnteko on aina edullisempaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. Tällä hetkellä vallitsee todellisuudessa tilanne, jossa on mahdollisuus valita, ottako työtä vai elääkö vaikkapa työttömyysturvan varassa. Sosiaaliturvan on oltava laadukas, hyvä ja kattava, mutta vain niille, jotka aidosti ovat sen tarpeessa.

Ja työmarkkinajärjestelmää on pakko edelleen kehittää joustavammaksi niin työ-aikojen kuin palkkauksenkin osalta. Vain se turvaa jatkossa työpaikkoja ja on näin myös työntekijän etu.

Kaikki kuullostaa niin kovin tutulta! Näitä asioita on käsitelty valtiosihteeri Sailak-sen riippumattoman työryhmän raportissa, Wim Kokin kahdessa eu-raportissa, OECD:n Suomi-raportissa, globalisaatiotyöryhmän väliraportissa ja loppurapor-tissa. Ja monissa muissa asiakirjoissa! Raportteja siis riittää. Nyt tarvitaan pää-töksiä hallituksen taholta. Aivan riippumatta siitä, syntyykö tupo-ratkaisu vai ei!

Teksti: Arto Ojala, toimitusjohtaja, Palvelutyönantajat

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.