(12.7. 2002) Pohjois-Atlantilla ohutta yläpilveä?

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes perää Suomen natojäsenyyden kannattajilta selkeämpiä perustelua sille, miksi Suomen pitäisi liittyä Natoon: Pohjois-Atlantilla ohutta yläpilveä?

Olen ollut juhannuksen jälkeiset viikot kesälomalla niin kuin monet muutkin suomalaiset ja keskittynyt aivan muihin asioihin kuin työntekoon. Tiedotusvälineitäkin olen seurannut vain niukasti. Muutama asia on kuitenkin osunut silmiin lomasta huolimatta. Yksi niistä oli puolustusministeri Jan-Erik Enestamin reilun viikon takainen kommentti.

Mitä Enestam sitten sanoi? Vapaasti siteeraten osapuilleen jotakin sellaista, että Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat ovat jääneet kiinni kylmän sodan aikaisiin vastakkainasetteluihin. Se sai minut miettimään paitsi sitä, miksi itse vastustan Suomen Nato-jäsenyyttä, myös sitä, mistä kylmän sodan aikaisissa asioissa oikein oli kysymys ja mistä on kysymys nyt, kun kylmää sotaa ei enää ole.

Kylmä sota perustui idän ja lännen väliseen vastakkainasetteluun. Se voimistui joskus, kun olin vielä lapsi ja päättyi sitten, kun minusta oli jo tullut nuori aikuinen. Siinä välissä minäkin ehdin pelätä euro-ohjuksia ja ydinsodan syttymistä.

Tämän päivän maailmassa vastakkain eivät ole enää länsi ja itä. Vastakkain ovat pikemminkin vauras pohjoinen ja köyhä etelä. Monien mielestä Suomen pitää siitä huolimatta osoittaa, että se on osa länttä ja liittyä sen vuoksi myös Natoon. Kun idän suurta suurvaltaa ei enää ole, voi vapaasti viipottaa sen ainoan jäljellä olevan suurvallan, USA:n, ja sen johtaman sotilasliiton kainaloon.

Yhdysvaltain ylivertaisuuden ja sen innoittaman suurvaltauhittelun ihannointiako me siis Natosta haluamme? Uhkakuvia, joita vastustaa ja kiiltokuvia, joita kumartaa? En minä ainakaan. Minä sain niin uhkakuvista kuin kiiltokuvistakin tarpeekseni jo silloin, kun lakkasin olemasta lapsi.

Jos kaikki valta olisi minulla, keskittyisin vastakkainasettelujen sijasta paljon mieluummin rakentamaan yhteistyötä pohjoisen ja etelän eli rikkaiden teollisuusmaiden ja köyhien kehitysmaiden välille. Sotilaallisten rakenteiden sijastakin vahvistaisin mieluummin demokraattisia rakenteita ja aitoon monenkeskiseen yhteistyöhön perustuvaa turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Pohjoisen ja etelän välisen elintasokuilun umpeen kuromisessa ei auta se, että läntiset teollisuusmaat sulkeutuvat oman sotilasliittonsa sisään. Paljon sitä parempia työkaluja ovat reilun kaupan ja yhteisten ympäristönsuojelutoimenpiteiden edistäminen ja demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuinen vahvistaminen.

Jos Nato ei ole enää kylmän sodan Nato, niin mikä se sitten on? Ja millaista työtä se tekee pohjoisen ja etelän välisen vastakkainasettelun lieventämiseksi? Ketä vastaan Nato liittoutuu ja minkä ilmansuunnan muodostamaa uhkaa se torjuu? Myrskyä pohjoisella Atlantillako? Sitä minä kysyn maamme Nato-jäsenyyden kannattajilta.

Näyttää, että joidenkin mielestä Natoon voitaisiin liittyä ilman kansalaisten tukea. Voi hyvin olla, että asia on eliitin näkökulmasta juuri niin. Minun mielestäni kansan enemmistön mielipiteen kunnioittaminen on kuitenkin paitsi nykyaikaista, myös demokraattista. Ja kannattaa muistaa, että Nato itsekin edellyttää hakijoilta kansalaismielipiteen tukea.

Ihmiset ovat nykyisin paljon tietoisempia ja laajemmin ajattelevia kuin ennen. Eilen julkistetun mielipidemittauksen mukaan ihmisillä on paitsi tietoa, myös näkemystä ja halua ottaa kantaa ulkopoliittisten kysymysten hoitoon. Ajatus siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat pitäisi jatkossakin jättää vain kapean eliitin hoitoon, on väärä ja vanhanaikainen. Se jos mikä kuuluu menneeseen maailmaan, ei suinkaan ajatus Nato-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen vaatimisesta.

Suomi ei voi tietenkään eristää itseään maailmasta eikä edes kansainvälisistä turvallisuusrakenteista. Myös meillä on oma vastuumme niin köyhyyden, ihmisoikeusloukkausten kuin ympäristöongelmienkin voittamisessa. Vastuunkantamisen lähtökohdaksi pitää kuitenkin ottaa pyrkimys ratkaista ongelmia yhdessä kehitysmaiden kanssa. Pelkkä sapelinkalistelu pohjoisen Atlantin yllä ei siihen riitä.

Suvi-Anne Siimes

kirjoittaja on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja ministeri valtiovarainministeriössä

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.