(19.07.2002) Haasteena ikäpolvimurros

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen varoittaa Suomen työmarkkinoita uhkaavasta rakennemuutoksesta ja sen aiheuttamasta työvoimapulasta: Haasteena ikäpolvimurros.

Suomen työmarkkinoita kohtaa lähivuosina yksi historiamme suurimmista rakennemuutoksista. Sitä voisi kutsua ikäpolvimurrokseksi. Seuraavien viidentoista vuoden aikana työelämästä poistuu noin puolet nyt työssä olevista palkansaajista ja lähimmän kymmenen vuoden aikana noin 700 000 henkeä jättää työelämän. Kuntasektorilla ikäpolvimurros on erityisen raju ja toteutuu nopeammin kuin muilla aloilla.

Samaan aikaan ikäpolvimurroksen kanssa pienenevät työelämään tulevien ikäluokkien koot. Nuoria alkaa tulla työelämään vuosittain vähemmän kuin sieltä poistuu. Eri alat ja sektorit joutuvat yhä kovempaan kilpailuun osaavasta työvoimasta eli työmarkkinoilla siirrytään työnantajien markkinoista osittain työvoiman markkinoihin.

Työelämän kokonaiskuvaa synkistää se, että meillä on nyt yli 200 000 ihmisen työttömyys. Heistä vaikeasti työllistettävien osuus on huomattavan suuri. Meillä on siis yhtä aikaa korkea rakenteellinen työttömyys ja kasvava pula osaavasta työvoimasta. Vaikean työllistyvyyden taustalla on työttömyyden pitkittyminen, alhainen koulutustaso ja ikääntyminen. Uutena piirteenä on kuvaan tullut nyt myös nuorten syrjäytyminen koulutuksen keskeyttämisen ja työpaikan puuttumisen vuoksi.

Missä ovat ne yhteiskunnalliset voimat, jotka aidosti toimivat vakavimman ja eniten eriarvoisuutta lisäävän ongelmamme eli työttömyyden ja sen mukanaan tuoman syrjäytymisen poistamiseksi? En ymmärrä niitä puheenvuoroja, joissa on vaadittu aktiivisen työvoima- ja koulutuspolitiikan alasajoa.

Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi tehdä? Suomi ei pysty ratkaisemaan työvoiman riittävyysongelmiaan koskaan ulkomaisen työvoiman varassa. On selvää, että työmarkkinoillemme tulee jatkossa ulkomaista työvoimaa huomattavasti nykyistä enemmän, mutta perusratkaisut on tehtävä kotimaisin konstein. Siksi me tarvitsemme kaksi toistaan täydentävää toimintalinjaa: ensinnäkin rakenteellisen, heikommin työllistyvien työttömyyden purkamistoimet ja toiseksi laajan yhteiskuntasopimuksen suuren ikäpolvimurroksen hallituksi hoitamiseksi. Lääkkeet ovat hieman erilaisia, mutta perustavoitteet samat eli työllistämisasteen nostaminen yli 70 prosenttiin työikäisestä työvoimasta ja työttömyyden painaminen alle 5 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Työllisyysasteen määrätietoinen nostaminen on myös tärkein tapa taata hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja suojaverkon tarvitsema rahoitus tulevaisuudessa.

Työllisyysasteen nostaminen yli 70 prosenttiin ei ole mahdollista ilman vahvaa talouskasvua ja vaikeasti työllistettävien työttömien määrän pudottamista tuntuvasti nykyisestä. Niin ikään on tärkeää saada työstä lähtemisikä nousemaan asteittain seuraavien kymmenen vuoden aikana keskimäärin 59 vuodesta 62 ikävuoteen. Nyt kun sosiaali- ja eläketurvajärjestelmissä on tehty tätä tavoitetta tukevia toimia, on työelämän vuoro inhimillistyä niin, että ikäihmisetkin voivat arvokkaasti ja voimavaroihinsa mitoitetuilla tavoilla olla työelämässä nykyistä pidempään. Kilpailussa osaavasta työvoimasta työnantajien on pakko muuttaa asenteitaan ikäihmisiä kohtaan.

Yksi työllisyyttä ja työelämän muutoksessa selviytymistä tukeva kansallinen hanke on aloitettava jo ensi vuoden budjettiratkaisujen yhteydessä: useampivuotinen työssä käyvän väestön osaamisen nostamisohjelma. Työsuhteessa on annettava mahdollisuus uuden osaamisen kartuttamiseen niille, joilta on se puuttunut työelämään tullessaan. Nyt työelämässä on noin 380 000 35-55-vuotiasta työntekijää, joilta puuttuu toisen asteen koulutus ja tutkinto. Heillä on yleisesti ottaen kova ammattitaito, mutta koulutetumpia heikommat mahdollisuudet selviytyä työelämän uusien haasteiden edessä.

Kun pääministeri Paavo Lipponen esitti ajatuksen kansallisesta yhteistyöhankkeesta eli teki aloitteen työttömyyden painamisesta alle 5 prosentin ja työllistämisasteen nostamisesta yli 70 prosentin vuosikymmenen loppuun mennessä, kaikki asiaan vaikuttavat tahot pitivät työllisyystalkoisiin osallistumista tärkeänä. Hyvä näin. Pidän erittäin tärkeänä, että syksyllä alkavissa pyöreän pöydän työllisyyskeskusteluissa ei rajoituta pohtimaan vain lyhyen aikavälin työllistämistoimia, vaan sitä isoa haastetta, jonka suuri ikäpolvimurros aiheuttaa Suomen työmarkkinoille ja työelämän eri osapuolille. En haluaisi olla todistamassa sellaista kehitystä, että osaavan työvoiman saatavuus estäisi talouskasvuamme tulevina vuosina.

Eräät työnantajatahot tuntuvat etsivän rakenteellisen työttömyyden purkamiseen sellaisia rohtoja, jotka vievät vain ojasta allikkoon. Tämä koulukunta siirtyisi työllistävämpään Suomeen lisäämällä palkka- ja tuloeroja ja maksamalla entistä pienempiä palkkoja pienituloisille. Toivottavasti syksyn keskusteluissa kuullaan uskottavampia ehdotuksia.

Lauri Ihalainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.