(2.8.2002) Työtä vai työttömyyttä?

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Aro Ojala pohtii kirjoituksessaan työllisyyden kehittymistä otsikolla: Työtä vai työttömyyttä?

Kirjoittelen tätä kolumnia kesälomalla, ehkä kuumimpana kesäpäivänä. Samaan aikaan valtiovarainministerit ja ministeriön virkamiehet kasailevat talouspolitiikan tärkeintä asiakirjaa, valtion talousarvioehdotusta ensi vuodelle. Sen sisällöstä en tätä kirjoittaessani ole vielä tietoinen.

Kesäloma on työtätekevälle mielenkiintoinen vaihe; sitä odottaa kuin kuuta nousevaa mutta pikkuhiljaa loman aikana alkaa odottaa töihin paluuta ja työn sosiaalisia kontakteja. Minulla on juuri nyt tämä "kaipuuvaihe" menossa. Mitenkähän työttömät mahtavat kokea jatkuvan joutenolon?

Työllisyys tulee olemaan syksyn kuuma teema. Onneksi ja vihdoinkin! Onhan kymmenen asteen työttömyys sietämätön olotila joka on kestänyt aivan liian pitkään.

Lauri Ihalainen kirjoitti omassa kolumnissaan pari viikkoa sitten aivan oikein "ikäpolvimurroksesta" , ikärakenteen muutoksesta ja sen mukanaan tuomasta uudesta tilanteesta muutaman vuoden sisällä, jossa vallitsee "työvoiman markkinat". Mutta ajankohtaisen työttömyysongelman hoitoon Ihalaisella ei ollut eväitä. Tottakai työllisyysaste pitää saada nousemaan 70 prosenttiin ja työttömyys alenemaan 5 prosenttiin. Kaikki ovat tätä mieltä. Mutta miten??? Tähän Ihalainen ei vastannut.

Työvoimapoliittiset työllistämistoimet eivät ole ratkaisu, eivät voi olla eikä niiden pidäkään olla. Työvoimakoulutuksen tehostaminen on toki oikein ja välttämätöntä, niin tehostettuna, että koulutus palvelee suoraan yritysten tarpeita, ei koulutuksena koulutuksen vuoksi.

Tarvitaan toimenpiteitä, joilla työttömiä ihmisiä kannustetaan ja viimekädessä velvoitetaan vastaanottamaan työtä. On järkyttävää, että joku voi sanoa, ettei kannata ottaa työtä vastaan. Tällaista yhteiskunnan ei pidä sallia eikä tällaista joutenoloa rahoittaa. Helsingin Sanomissa oli 27.7. artikkeli "Pääkaupunkiseudun hoitolaitoksiin vaikea saada työntekijöitä". Artikkelista kävi selkeästi ilmi, että samaan aikaan työttömyyskortistossa on satamäärin työttömiä alan "työnhakijoita". Miten tällainen voi olla mahdollista? Työvoimaviranomaiset, herätkää!

Työministeri Filatovilta lipsahti, toivottavasti se oli lipsahdus, parikin kertaa kesän aikana, ettei työttömän kannata ottaa vastaan esimerkiksi palvelualan töitä, koska palkkataso on niin alhainen. Tiedän, että palkkataso matalillakin tasoilla on aina parempi kuin työttömyysturvan varassa eläminen. Joka tapauksessa ministerin lausunto voidaan kääntää mitalin toiseksi puoleksi: työttömyysturva on liian houkutteleva. Myös Lauri Ihalainen ilmoitti omassa nettikolumnissaan, ettei tuloeroja lisääviä työpaikkoja saa syntyä. Lisääkö se tuloeroja, jos sosiaaliturvan mukanaan tuoma tulo muuttuu samansuuruiseksi tai todellisuudessa vähän suuremmaksi työtuloksi? Vastaus on selvä: ei lisää, päinvastoin.

Talonpoikaisjärki sanoo, että vaikka työtulo olisi vaikkapa vain samansuuruinen kuin sosiaaliturvatulo, työ pitää aina ottaa vastaan. Ja todellisuudessa palkkatulo on aina sosiaaliturvaa suurempi. Yhteiskunnan kannalta ero on valtava: sosiaaliturva on tulonsiirto, jonka joku toinen jo on työtulona tienannut ja maksanut verona yhteiskunnalle. Tulonsiirroista ei synny uutta tuotantoa ja vaurautta. Työtulo, vaikka pienikin, on aina uutta tuloa, se luo tuotantoa ja hyvinvointia. Tulonsiirto nostaa veroastetta, työtulo laskee veroastetta.

Pääministeri on ehdottanut uuden pyöreän pöydän työllisyystyöryhmän asettamista. Yleisesti ehdotusta on pidetty hyvänä. Kriittisiäkin kommentteja on kuulunut. Kriitikot ovat sanoneet, että se mitä pitäisi tehdä tiedetään hyvin, mutta ei kyetä tekemään. Tässä on vinha perä.

Presidentti Ahtisaaren asettaman ja Matti Pekkasen vetämän työryhmän ehdotuksista lukumääräisesti merkittävä osa on toteutettu. Mutta muutama keskeinen ehdotus on jäänyt puolitiehen ja sen myötä erittäin paljon. Tuloverotusta ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja ei ole alennettu ehdotetulla tavalla. Yhteisöverotusta on kiristetty enemmän. Sosiaaliturvaloukkuja on edelleen runsaasti estämässä työn vastaanottoa. Työttömyysturvan kärpäspaperiefektiä ei ole purettu ehdotetulla tavalla. Perustettakoon uusi etujärjestöistä riippumaton asiantuntijatyöllisyystyöryhmä. Työryhmän on syytä aluksi tarkkaan selvittää Pekkasen työryhmän ehdotuksista toteuttamatta jääneet asiat. Verokiilaa on kavennettava alentamalla tuloverotusta. Samalla voisi miettiä, löytyisikö tulojen jakamisesta puolisoiden kesken rakennuspuita kannustinloukkujen purkuun. Työnantajan sotu-maksuja olisi syytä alentaa ja ehkä vaikka palkkojen osuutta korottaa pitäen työvoimakustannus ennallaan. Tämäkin purkaisi kannustinloukkua ja pakottaisi työhön. Ja vielä työttömyysturvan uudelleen arviointi ja ennen kaikkea työn vastaanottovelvollisuuden parempi valvonta. Luulen, että näilläkin asioilla saataisiin paljon aikaiseksi, työttömyyttä alas ja työllisyyttä ylös.

Valtaosa uusista työpaikoista on syntymässä palvelusektorille. Potentiaalia on olemassa ja siihen kannattaa yhteiskuntapolitiikassa panostaa. Palvelualoilla on myös runsaasti mahdollisuuksia tehostaa tuottavuuden kautta toimintaa ja lisätä näin myös palkanmaksukykyä.

Eiköhän ryhdytä tuumasta toimeen kehittämään nykyistä parempaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka perustuu alhaisempaan veroasteeseen, pienempiin sosiaalisiin tulonsiirtoihin ja korkeampaan työllisyyteen.

Arto Ojala, toimitusjohtaja, Palvelutyönantajat ry.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.