(20.9.02) Terveys on vakava juttu

SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma pohtii kirjoituksessaan Suomen terveydenhoidon tasoa otsikolla: Terveys on vakava juttu.

Suomalainen terveydenhoito on pitkään ollut maailman kärkeä. Olemme taanneet kaikkien kansalaisten ulottuville laajan perusterveydenhoidon ja myös pitkälle viedyn erikoissairaanhoidon. Kaikki tämä on tehty kansainvälisesti katsoen erittäin kustannustehokkaasti ja korkealla ammattitaidolla. Olemme olleet maa, joka on menestyksellä yhdistänyt julkisen perusterveydenhoidon ja täydentänyt sitä kohtuullisen onnistuneesti yksityisillä palveluilla.

Suomen ja Yhdysvaltain väliset terveydenhoitovertailut ovat Suomelle musertavan ylivoimaisia. Yhdysvaltain yksityinen, vakuutuksiin pohjautuva terveydenhoitojärjestelmä nielee kansantuotteeseen suhteutettuna kaksi kertaa enemmän rahaa ja tuottaa koko väestön terveyden kannalta huonomman lopputuloksen. Suomi sen sijaan on voinut ylpeillä väestön keskimääräisen eliniän jatkuvalla kasvulla, koko väestön terveydentilan jatkuvalla parantumisella ja esim. maailman alhaisimpiin kuuluvilla lapsikuolleisuusluvuilla.

Toimiva terveydenhoito on ollut yksi niistä saavutuksista, joista suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on voinut olla ylpeä. Terveydenhoidon arvostus on ollut yksi tekijä, joka on selittänyt myös suomalaisten korkeaa hyväksyntää koko julkiselle sektorille ja myös julkisten palvelujen edellyttämällä rahoitukselle.

Nyt terveydenhoidossa vaikeudet tuntuvat kasautuvan nopeaan tahtiin. Yksi ongelma on lääkäripula, jonka siemenet kaivettiin Ahon hallituksen aikaisella vuoden 1993 päätöksellä vähentää lääkärien koulutusta. Kun lääkärin valmistuminen vie keskimäärin seitsemän vuotta, ollaan tilanteessa, jossa tuolloin tehdyn päätöksen vaikutukset ovat nyt näkyvissä: kaikkia virkoja ei saada täytettyä ja kunnat kilpailevat lääkäreistä erilaisilla lisäpalkankorotuksilla. Palkankorotukset eivät tietystikään ratkaise lääkäripulaa; ilmiö vain hetkellisesti vaihtaa sijaintikuntaansa. Lääkäriliitto riensi nopeasti torjumaan esityksiä lisäkouluttaa lääkäreitä. Maija Raskin perusteltu esitys avata sairaanhoitajille mahdollisuus jatkokouluttautua lääkäreiksi torjuttiin paitsi Lääkäriliiton myös kokoomuksen taholta. Siitä huolimatta, että jokainen terveyskeskuksen arkikokemuksessa tietää kokeneen sairaanhoitajan omaavan erinomaiset lähtökohdat myös perusterveydenhoidon lääkärityöhön.

Pitkä lääkärilakko ja sen lopputulos olivat myrkkyä julkiselle terveydenhoidolle. Hoitojonot pitenivät ja terveydenhoidon kustannukset kasvoivat. Kun hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat kesäkuussa 2001 terveydenhoitoon laitettavan tälle vuodelle 440 miljoonaa vanhaa markkaa, vei lääkärien palkkaratkaisu yksin 500 miljoonan potin. Tämän lisäksi tulivat lakon aikana syntyneiden leikkausjonojen purku ylitöinä ja sen aiheuttamat lisäkustannukset.

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Harry Bogomoloffin taannoinen puheenvuoro oli terveystilanteen kannalta varsin paljastava. Bogomoloffin ajatuksissa jokainen on oman onnensa seppä ja liian sairaista ei pidäkään yhteisillä rahoilla huolehtia. Väistämättä tulee mieleen, että osalle päättäjiä tosiasiassa sopiikin se, että julkinen terveydenhoito ajetaan kriisiin ja sen jälkeen yksityistettäväksi. Terveydessä liikkuvat suuret rahat ja myös miljardiluokan bisneksen mahdollisuudet. Ei siis ihme, että monet lääkärit siirtyvät innolla osakkaiksi yksityisiin lääkäriasemiin ja tarjoavat sen jälkeen palveluita kuntien ostettaviksi - entistä kalliimmalla.

Julkinen terveydenhoito kaipaa nyt puolustajaansa. Ja se vaatii paitsi rahaa myös kansalaisten terveyspalvelujen tehokasta järjestämistä. Kaukaakin voi nähdä, että Helsingin ja Uudenmaan alueen erikoissairaanhoito - tämä HUS - kaipaa uutta ojennusta. Nythän tämä jättiläinen elää omaa elämäänsä, jossa ensin palkataan satamäärin lisää väkeä ja hetken päästä aloitetaan saman väen irtisanominen. Pariisin matkaan sijaan kannattaisi pitää nyt aivoriihtä Suomessa ja miettiä, mikä on kuntien yhteinen HUS-tahto.

Julkiseen, tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla olevaan terveydenhoitoon panostavat ovat valmiita puhumaan myös terveyspalvelujen vaatiman rahoituksen puolesta - tarvitsemme siis myös verotuloja, jotka pitää kerätä oikeudenmukaisesti. Ja on hyvä muistaa, ettei kokonaiskustannuksissa yksityiseen voitontavoitteluun nojaava vaihtoehto ole julkista edullisempi: sen olemme nähneet Yhdysvaltain mallin kokemuksesta.

Eero Heinäluoma, SDP:n puoluesihteeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.