(21.11.03) Lyhdyt sammuksiin vai ajovalot päälle?

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ihmettelee, että vuoden 2006 presidentinvaalit on noussut poliittisessa keskustelussa Nato-keskustelua tärkeämmäksi.

SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoman kyky hallita julkisuutta on ilmiömäinen. Heinäluomahan ehdotti jokin aika sitten, että keskusta lähtisi yhdessä Sdp:n kanssa viemään kukkapukettia Mäntyniemeen ja pyytämään Tarja Halosta päähallituspuolueiden yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Ja, kas: vaikka ehdotus torjuttiin, presidenttiehdokkaan asettamiskysymys on hallinnut julkisuutta siitä asti. Aiheen tiimoilta on tehty jopa mielipidemittauksia, vaikka presidentinvaalit ovat vasta vuonna 2006.

Hieman sivummalla on samaan aikaan keskusteltu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja siitä, että asiaa koskeva kansalaisten mielipiteen mittaaminen voisi tapahtua tavalla tai toisella vuonna 2007 järjestettävien eduskuntavaalien yhteydessä. Ensi eduskuntavaalien käymistä eräänlaisina Nato-vaaleina on ehdotettu niin keskustan kuin SDP:nkin suunnalta. Niin on tehty siitä huolimatta, että eduskunta saa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsiteltäväksi jo ensi syksynä.

Miksi siis yhtä, ei vielä ollenkaan ajankohtaista keskustelua halutaan kiirehtiä ja toista, ainakin aiheensa puolesta jo paljon aikaisemmin esiin tulevaa asiaa puolestaan lykätä?

Voiko syynä olla se, että molemmat päähallituspuolueet ja aivan erityisesti SDP haluaa ajaa vuoden 2006 presidentinvaaleihin sammutetuin lyhdyin ilman, että se kertoo missään vaiheessa ulos omaa linjaansa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen? Ja aikovatko päähallituspuolueet pitää lyhdyt pimeinä myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon suhteen?

Tasavallan presidentti Tarja Halosen tähänastinen toiminta on ollut erittäin hyvää ja kansalaiset ovat häneen laajasti tyytyväisiä. Kuulun tähän tyytyväisten joukkoon myös itse.

Halosen suosio on suorastaan poikkeuksellisen suurta. Sen keskellä unohtuu helposti se, että presidentillä on edelleen paljon valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja maanpuolustukseen liittyvissä kysymyksissä. Tuon suuren vallan takia tasavallan presidentti on kaikesta muusta kuorrutuksesta ja kansansuosiosta huolimatta edelleen hyvin poliittinen henkilö. Samasta syystä myös presidentinvaalit ovat luonteeltaan hyvin poliittiset vaalit. Siksi niihin ei pidä mennä sammutetuin lyhdyin vaan päinvastoin ajovalot katsastuskunnossa ja kunnolla päällä.

Vaikka vaaleihin on vielä aikaa, marssijärjestys on selvä. Presidenttiehdokkaita asettamaan pyrkivien puolueiden on ensin muodostettava ja kerrottava selvästi ulos oma linjansa ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisujen suhteen. Kaikkinaiset keskustelut eri puolueiden välisistä yhteistyökuvioista presidentinvaalien suhteen voidaan aloittaa vastaa sen jälkeen.

Avoimeen ja kansanvaltaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen marssijärjestykseen kuuluu myös se, että kaikki puolueet pitävät ajovalonsa päällä myös ensi vuoden selonteon valmistelun ja sen eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.