(21.5.2004) Europarlamentaarikolla pitää olla näkemyksiä

Kansalaiset tarvitsevat äänestyspäätöksensä tueksi eurovaaliehdokkaiden näkemyksiä yli ja ohi kansallisen näkökulman. Tarvitaan käsitys siitä, aikovatko ehdokkaat valituksi tultuaan samastua oman tulevan parlamenttiryhmänsä linjaan integraation syventämistä koskien vai käyvätkö kapinaan sitä vastaan.

Kesäkuisten europarlamenttivaalien lähestyessä Euroopan unionia koskeva uutisointi on vilkastunut kiitettävästi myös suomalaisessa mediassa. Euroopan parlamenttia koskevia väärinkäsityksiä on korjattu oikein olan takaa. Enää ei suomalaisille luulisi jääneen epäselväksi, että kyseessä on todella runsaasti valtaa omaava kansanedustuselin.

Eurooppalaisena kansanedustuselimenä Euroopan parlamentti heijastelee integraation keskeisiä poliittisia jakolinjoja. Ensimmäisen muodostavat poliittisten ideologioiden väliset jakolinjat, jotka ovat jatkuvasti vahvistuneet. Eurooppalaisille puolueille jatkossa niiden vaalimenestyksen nojalla annettava rahoitus vahvistaa näitä jakolinjoja edelleen samoin kuin vaalituloksen lisääntyvä merkitys komission puheenjohtajan valinnassa. Euroopan vihreä puolue tekeekin jo näissä vaaleissa historiaa osallistumalla yhteisellä kampanjalla vaaleihin kaikissa unionin jäsenmaissa.

Suhde integraation syventämiseen muodostaa toisen Euroopan parlamentin heijastelemista poliittisista jakolinjoista. Parlamentin vallitsevin poliittinen kulttuuri on sen omaan valtanäkökulmaan perustuen integraation syventämistä tukeva. Vahvistaahan integraation syventäminen samalla myös parlamentin omaa valta-asemaa. Ideologinen epäyhtenäisyys on perinteisesti heikentänyt integraation vastustajien vaikutusvaltaa Euroopan parlamentissa, sillä he jakaantuvat parlamentin eri poliittisiin ryhmiin. Näissä vaaleissa on ensi kertaa läsnä mahdollisuus parlamentin suurimman puolueryhmän - konservatiivisen Euroopan kansanpuolueen parlamenttiryhmän - jakautumisesta juuri liitovaltiomielisempään ja integraatioskeptisempään osaan. Näin integraation syventämistä koskevasta jakolinjasta tulisi Euroopan parlamentissa entistä konkreettisempi.

Kansalliset näkökulmat muodostavat vasta kolmannen jakolinjan Euroopan parlamentissa. Tämän jäsenvaltioiden intresseihin pohjautuvan näkökulman on tarkoitus tulla pääasiassa esiin unionin toisessa lainsäädäntöelimessä, eli ministerineuvostossa. Euroopan parlamentin toimintamuodot eivät sen vuoksi anna tilaa etupäässä kansallisille näkökulmille. Parlamentin roolina on varmistaa muiden arvonäkökohtien läsnäolo eurooppalaisessa lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa.

Jos suomalaiset puolueet ja eurovaaliehdokkaat rakentavat tavoitteenasettelunsa kansallisten intressien - Suomen aseman ja vaikutusvallan edistämisen - varaan, kansalaisilta jää pimentoon se, mitä arvoja valituksi tulleet ehdokkaat ajavat niissä lukuisissa yhteyksissä, joissa kansalliset näkökulmat eivät ole mahdollisia tai käyvät ristiin toisen tärkeän arvon kanssa. Miten äänestää esimerkiksi suomalainen europarlamentaarikko unionin kuluttajansuojalainsäädännön kiristämistä koskevassa tilanteessa. Tukeeko hän vahvempaa kuluttajansuojaa vai kansallisen liikkumaravan säilyttämistä? Entäpä aikooko hän edistää parlamentissa Euroopan vakauskehitystä unionin laajentumisen muodossa, vaikka se vähentää Suomen vaikutusvaltaa samoin kuin sen unionilta saamia tukia?

Kansalaiset tarvitsevat äänestyspäätöksensä tueksi eurovaaliehdokkaiden näkemyksiä yli ja ohi kansallisen näkökulman. Tarvitaan käsitys siitä, aikovatko ehdokkaat valituksi tultuaan samaistua oman tulevan parlamenttiryhmänsä linjaan integraation syventämistä koskien vai käyvätkö kapinaan sitä vastaan. Tarvitaan myös selkeä käsitys niistä poliittisista arvoista, joita ehdokkaat yhä vahvemmin puoluepolitisoituvassa parlamentissa edustaisivat.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.