22.03. Suomi tarvitsee oman maahanmuuttopolitiikan

Tämän viikon nettivieras Ville Itälä vaatii keskustelua maahanmuuttopolitiikan suuntaviivoista. Ensimmäiseksi on ratkaistava inkeriläiskysymys: Suomi tarvitsee oman maahanmuuttopolitiikan.

Inkeriläiskysymys osoitti, että Suomen maahanmuuttopolitiikalle on luotava selkeät suuntaviivat. Nyt ne puuttuvat. Keskustelu asiasta on aloitettava heti. Eduskunnassa luonteva tilaisuus asian käsittelyyn on syksyllä esiteltävän ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ensin on ratkaistava kysymys inkeriläisten paluumuutosta. Tuon kevään aikana eduskunnan käsittelyyn esityksen lain muuttamiseksi.

Inkerinsuomalaisten paluumuuttoa koskevaa lakia ei aikanaan tarkoitettu pysyväksi. Heidän asemastaan ja erityisesti maahanmuuttokriteereistä on käyty laajaa keskustelua. Keskeisiä kysymyksiä ovat olleet presidentti Koiviston aikanaan esittämän kunniavelan maksu sekä inkerinsuomalaisten sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskuntaan integroituminen edellyttää kykyä asettua uuteen asuinmaahansa. Muutoin käy helposti niin, että maahanmuuttajat syrjäytyvät ympäröivästä yhteiskunnasta. Inkerinsuomalaisten paluumuuton edellytyksenä pitää olla suomalainen identiteetti ja riittävä kielitaito.

Kielitaitokriteerien puolestaan on oltava sellaisia, että kotoutuminen Suomeen onnistuu. Siksi huomiota on kiinnitettävä siihen, että kielitaito kyetään testaamaan riittävän luotettavasti. Nykyinen menettely ei riitä. Kotoutumiseen vaikuttaa myös yhteiskunnassa vallitseva asenneilmapiiri. Siksi suvaitsevaisuuden sanoman jatkuva esillä pitäminen on tärkeää. Monikulttuurinen Suomi tarvitsee puolestapuhujia.

Mikäli inkerinsuomalaisia edelleen halutaan kohdella muista maahanmuuttajaryhmistä poikkeavalla tavalla, on valintakriteerien oltava selkeitä ja objektiivisia. Kuluvan kevään aikana tuon eduskunnan käsittelyyn esityksen ulkomaalaislain inkeriläisiä koskevan pykälän muuttamiseksi.

Maahanmuutto perustuisi suomalaiseen identiteettiin, jonka ilmentyminä pidetään suomen kielen taitoa ja suomalaisen kulttuuriperinnön omaksumista. Kielitaitovaatimusta ei kuitenkaan edellytetä niiltä, jotka palvelivat Suomen armeijassa vuosina 1939-1944 samoin kuin välirauhansopimuksen perusteella Suomesta Neuvostoliittoon palautettuja inkerinsuomalaisia. Nämä henkilöt ovat juuri niitä, joita kunniavelkamme koskee.

Olen valmis myös siihen, että inkeriläisten paluumuuttoa koskeva erityisasema voidaan kokonaan lakkauttaa, mikäli hallitus niin päättää.

Suomen kansalliselle siirtolaisuus- ja ulkomaalaispolitiikalle on luotava selkeät suuntaviivat ja keskustelu asiasta on aloitettava heti. Eduskunnalle tilaisuus asian laajempaan käsittelyyn tarjoutuu viimeistään syksyllä esiteltävän ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Koska kysymys on mitä suurimmissa määrin kansainvälinen, on meidän päätettävä politiikastamme, niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla.

Ensinnäkin vain kansainvälisen yhteisön toimin kyetään vaikuttamaan lähtömaiden olojen parantamiseen niin, ettei tarvetta maastamuutolle olisi. Toiseksi unionitasolla on tehtävä tarvittavat ratkaisut, jotta pakolaisten pääsy unionin eri jäsenmaiden turvapaikkajärjestelmien piiriin onnistuisi. Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että turvapaikkajärjestelmiä käytetään oikein.

Kansainvälisen yhteisvastuun kantaminen edellyttää meiltä suojelun tarjoamista. Omassa maassaan vainottujen osalta Suomen on tarjottava turvapaikka kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Suojelun tarpeessa olevien henkilöiden oikeusturva ja järjestelmän oikeudenmukaisuus korostuu, mikäli perusteettomat turvapaikkahakemukset pystytään karsimaan. Tällä hetkellä joudutaan käyttämään liikaa resursseja perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittelyyn.

Kun humanitaariset velvoitteet hoidetaan turvapaikkakysymyksiä ratkaistaessa, voidaan maahanmuuttokriteerit muutoin asettaa suomalaisesta näkökulmasta. EU:n sisämarkkinat ja työvoiman vapaa liikkuminen eivät välttämättä riitä takaamaan riittävää työvoiman saantia. Oman väestömme ikääntyminen ja ennustettu työvoimapula vaativat toimenpiteitä myös maahanmuuttopolitiikan osalta. Koska kysymys on myös työvoimapoliittinen, keskustelua on käytävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Siirtolaisuuskriteereiksi on asetettava muun muassa ammatti- ja kielitaito. Kun kriteerit ovat objektiivisia eivätkä perustu esimerkiksi kansallisuuteen, voi järjestelmä toimia oikeudenmukaisesti.

Tämä politiikka meiltä puuttuu. Sen ensitavut on kirjattava tulevaan hallitusohjelmaan.

Maahanmuuttoa ei pidä nähdä uhkana; päinvastoin, monikulttuurisuus on Suomelle voimavara ja tulevaisuuden menestystekijä.

Ville Itälä, kirjoittaja on kokoomuksen puheenjohtaja ja sisäasiainministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.