(23.01.03) Veroratkaisuja ei pidä vitkuttaa

Palvelutyönantajain toimitusjohtaja Arto Ojala korostaa kirjoituksessaan nopeiden veronalennusten tarvetta.

Ojala, Arto, toimitusjohtaja Palvelutyönantajat

Hallitus on asettanut ohjelmassaan haastavat työllisyystavoitteet. Tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on viimeisen puolen vuoden aikana etääntynyt eli nyt puhutaan ehkä 115 000 uudesta työpaikasta tavoitteen saavuttamiseksi. Vienti ei vieläkään vedä eikä teollisuus kykene toistaiseksi lisäämään työpaikkojaan. Kiina-ilmiökin vähentää vielä työpaikkoja.

Onkin kummallista, että Suomessa on ollut varaa olla käyttämättä kaikki se työllistämisen potentiaali, joka yhteiskunnassa kuitenkin on jo pitkään ollut. Kotimainen kysyntä on 1990-luvun puolivälistä lähtien kasvanut huomattavan hitaasti, hitaammin kuin missään muussa EU-maassa. Samaan aikaan vaihtotaseen ylijäämä on kasvanut älyttömiin mittoihin, noin 8 prosenttiin kansantuotteesta. Eikä alentumista ole näköpiirissä. Se jos mikä kertoo, että kotimaista kysyntää on padottu, on pidetty kansalaisia, palkansaajia, tietoisesti kulutusahdingossa. Kotimainen kysyntä on kuitenkin 60 prosenttia kokonaiskysynnästä ja yksityinen kulutus puolet bruttokansantuotteesta. Sen säätelyllä on siis huomattava merkitys talouden kehitykseen ja työllisyyteen.

Pääministeri Vanhanen käytti tärkeän puheenvuoron Veronmaksajien keskusliiton veropäivillä viime tiistaina. Siinä hän myönsi työllisyystavoitteen olevan karkaamassa ja totesi hallituksen reagoivan tähän vielä nopeasti hallituksen kehysbudjettipäätösten yhteydessä. Tämä on aivan luonnollista: jos tavoitteet eivät nykypolitiikalla näytä toteutuvan, tarvitaan voimakkaampaa politiikkaa. Kotimaisen kysynnän lisääminen on tietysti järkevää ja välttämätöntä. Osa kulutuksen lisäämiseen käytetyistä varoista valuu ulkomaille, mutta siihen meillä on ylijäämäisen vaihtotaseen takia huomattavasti varaa. Suurin osa jää kuitenkin kotimaahan lisäämään kysyntää ja ennen kaikkea parantamaan työllisyyttä.

Järjestelmän vastaisku tuli nopeasti. Lauri Ihalainen totesi tänään Ilkka-lehden haastattelussa ja radion ykkösaamussa, että "hätiköityjä ratkaisuja ei pidä tehdä. Esitykset verokevennyksistä tulisi olla vasta budjettiriihessä. Ne voitaisiin siirtää jopa kauemmas syksyyn, jolloin verokevennykset antaisivat pelitilaa tupo-kierrokselle. Verojen alennuksia ei saa ottaa pois palvelujen ja yhteiskunnan turvaverkon rahoituksesta".

Voi tätä käsittämätöntä vastuuttomuutta! Yhteiskunnassa työllisyys heikkenee silmissä, ja vastuullinen ay-johtaja kehottaa hallitusta vaan rauhassa odottelemaan. Miten kauan ay-johtajilla riittää rohkeutta vaatia, että palkansaajien kulutustaso pidetään yhtenä Euroopan alhaisimmista ja työttömyys lähes korkeimpana? Kaikki tietävät, mistä kulutuspotentiaalin heikkous johtuu: se johtuu kireästä verotuksesta.

En ymmärrä myöskään sitä, että edelleen puhutaan yhteiskunnan turvaverkkojen vaatimasta korkeasta verotuksesta. Nykyiset turvaverkot kestävät varsin hyvin alemmallakin verotuksella, kun turvaverkkojen käyttäjiä on vähemmän. Eli kun työllisyys on parempi ja työttömyys alhaisempi. Ja siihen voidaan vaikuttaa alentamalla radikaalisti verotusta, lisäämällä kotimaista kysyntää, yksityistä kulutusta, joka edelleen lisää työpaikkoja.

Lauri Ihalainen haluaa myöhentää verokevennyksiä katsoessaan talouspoliittista ympäristöä peruutuspeilistä. Tosiasia kuitenkin on, että olemme pahasti myöhässä verotuksen keventämisessä, ehkä jopa vuosia. Kansantalous on ajautunut uudenlaisen, ennen kokemattoman epätasapainon tilaan, jota meillä ei koskaan aiemmin ole ollut. Kansantalous on vaihtotaseylijäämien seurauksena ajautunut velallisesta velkojaksi. Se tarkoittaa, että pitää lisätä kulutusta, ei säästää!

Entä sitten tulopoliittinen ratkaisu ja verotuksen kytkeminen siihen? Aiemminhan näin on usein tehty, ja se on usein ollut myös poliittisista syistä viisasta. Mutta nyt ei ole aikaa odottaa ensi vuoden vaihteeseen asti. Varsinkaan tilanteessa, jossa tulopoliittisen ratkaisun syntymisestä ei kenelläkään voi olla tietoa, puhumattakaan takeita. Nykyiset sopimukset ovat voimassa aina helmikuun puoliväliin ensi vuonna, siis vielä yli vuoden. Kansantaloudella ja työttömillä ei ole aikaa odottaa niin kauan ja vielä epävarmuuden tilassa. Ja voitaisiinko kerran ajatella niinkin päin, että keventynyt verotus ja paraneva työllisyys luovat edellytyksiä järkevälle, kilpailukykyä tukevalle ja globalisaatioon vastaavalle työmarkkinaratkaisulle.

Mietittäisiinkö tätä vaikka yhdessä?

Arto Ojala, Palvelutyönantajien toimitusjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.