(23.05.03) Konventti päättyy - vastuu siirtyy hallituksille

Ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki pohtii EU:n konventin haasteita kirjoituksessaan otsikolla: Konventti päättyy - vastuu siirtyy hallituksille.

Keskikesä ei ole vain leppoisaa suvenviettoa niille, jotka ovat kiinnostuneita EU-asioista. Tämä siksi, että ensimmäisen vuosipuoliskon kestävä EU-puheenjohtajuuskausi huipentuu valtionpäämiesten tähdittämään Eurooppa-neuvoston kokoukseen, jonka ajankohta täsmällisesti sattuu yksiin juhannuksen kanssa.

Eurooppa-neuvoston kokouksiin liittyy aina erityistä latausta. Huippukokouksen onnistumisen perusteella arvioidaan jäsenmaan koko puheenjohtajuuskauden onnistumista. Tänä juhannuksena pelissä on tavallistakin enemmän. Thessalonikissa pidettävälle Eurooppa-neuvostolle pitäisi luovuttaa EU:n tulevaisuutta pohtivan neuvottelukunnan eli konventin ehdotus EU:n perustuslailliseksi sopimukseksi. Edessä on vajaan kuukauden pituinen loppurutistus, jonka aikana konventin tulisi saada aikaiseksi kaikki nykyiset perussopimukset korvaava sopimus.

Suomen kannalta ensiarvoisen tärkeää on se, että konventissa ja sittemmin hallitusten välisessä konferenssissa turvataan jäsenvaltioiden tasa-arvo, toimielinten väliset tasapainoiset valtasuhteet sekä päätöksenteon tehokkuus. Tavoitteena tulee olla toimivampi, avoimempi ja läpinäkyvämpi unioni. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei edellytä uusia toimielimiä kuten EU:n presidenttiä tai kansojen kongressia.

Konventin käsittelyn etenemistä on sävyttänyt tyytymättömyys puheenjohtajiston tapaan ohittaa eriävät mielipiteet. Puheenjohtajistolla on vastuu työn kokonaisuuden hallitsemisesta ja johdonmukaisuudesta. Tehtävä on haasteellinen, mutta on myös syytä muistaa se, että tulevaisuutta pohtivan konventin perustamisen yhtenä tärkeimmistä syistä oli EU:n legitimiteettiongelma ja kansalaisten vieraantuminen unionin toiminnasta. Pyrkimyksenä oli luoda riittävän laaja-alainen ja erilaiset näkökulmat huomioon ottava keskustelufoorumi. Selvää on, ettei pelkkä keskustelu ilman selkeitä johtopäätöksiä ole tarkoituksenmukaista. Konventin työn loppusuoralla näyttäisi kuitenkin siltä, että puheenjohtajisto haluaa runnoa myös sellaisia asioita läpi, joiden kannatuspohja konventin jäsenten keskuudessa on varsin kapea.

Käyty keskustelu on poikkeuksellisen vahvasti muistuttanut siitä, miten eri tavoin EU:n piirissä ajatellaan unionin uudistamiseen liittyvistä peruskysymyksistä. Asetelma on osoittanut, että kansallisten etujemme ajaminen edellyttää aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä niiden jäsenmaiden kanssa, joiden kanssa meillä on yhteisiä tavoitteita. EU-jäsenyyden alkuvuosina Suomi pyrki voimallisesti samaistumaan "yhteisöintresseihin" ja välttämään blokkiutumista yksittäisten jäsenmaiden kanssa. Oppivuodet ovat kuitenkin osoittaneet sen, että tiivis yhteistyö on välttämätöntä erityisesti pienille jäsenvaltioille. Sen tulee olla käytännönläheistä, yksittäisiin asiakysymyksin perustuvaa ja joustavaa. Tällainen yhteistyö on rakentavaa ja avointa, eikä se ole suunnattu muita jäsenmaita vastaan. Sitä ei myöskään pidä sekoittaa ajankohtaiseen keskusteluun "suljetuista tai avoimista ytimistä". Tiiviimmän yhteistyön tarve korostuu entisestään, kun EU laajenee ensi vuonna kymmenellä uudella jäsenellä.

Suomen kansallisten etujen tehokkaampaan ajamiseen EU:ssa liittyy olennaisesti se, miten hyvin suomalaiset ovat verkottuneita EU:n instituutioissa. Tämä koskee niin poliitikkoja, virkamiehiä kuin kansalaisjärjestöaktiivejakin. Tehokas vaikuttaminen edellyttää päätöksentekoprosessin hallitsemisen lisäksi epävirallista vaikuttamista. Sen perusedellytys on toimivat yhteydet oikeisiin tahoihin. Me olemme EU:n eri foorumeilla olleet tunnettuja asiaosaamisesta, mutta vuorovaikutuksen muotojen ja tapojen osalta voi olla petraamisen varaa. Suomalaisten virkamiesten sijoittumisella EU:n toimielimissä on merkitystä sen suhteen, miten suomalaiset ajattelu- ja toimintamallit pääsevät esiin EU:n koneistossa. Esimerkiksi konventin osalta on ollut meidän näkökulmastamme katsottuna valitettavaa, ettei reilut vuosi sitten valitussa puheenjohtajistossa tai edes sen työtä tukevassa sihteeristössä ole ollut ainuttakaan suomalaista.

Tulevaisuuskonventti ei rakenna EU-taloa valmiiksi. Uudet asukkaat tuovat yhteisöön omat tapansa ja tavaransa. Se voi vielä tuottaa yllätyksiäkin. Instituutioiden ja rakenteiden kehittämistä koskeva keskustelu ei saa viedä huomiota koskaan itse pääasiasta: EU on rakennettu maanosamme vakauden ja yhteisten arvojemme edistäjäksi. Sen olemassaolon oikeutuksen kannalta on olennaista, että tavalliset EU-kansalaiset kokisivat organisaation omakseen. Siinä on konventin munkkilatinisteillekin haastetta.

Paula Lehtomäki, Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.