(23.7.04) Poliittisessa ohjauksessa riittää pohtimista

Paula Lehtomäen mielestä kaavaillussa poliittisten valtiosihteerien mallissa on paljon hyviä puolia. Varaministerijärjestelmä olisi monessa kohdin selkeämpi, mutta meillä se vaatisi toteutuakseen perustuslain muutoksen.

Yksi tämän kesän keskustelunaiheista on tullut hieman yllättävältä taholta. Perinteisten kesäpuheiden - oikukkaiden säiden, villiintyneiden eläinten ja julkkishäiden - rinnalla on keskusteltu ministeriöiden poliittisesta ohjauksesta. Valtiosihteerit nousivat lomapuheisiin, kun valtioneuvoston kanslian työryhmä esitti ministereiden avustajajärjestelmän uudistamista poliittisten valtiosihteerien kautta.

Ministereillä pitäisi olla nykyistä parempi mahdollisuus ministeriönsä poliittiseen ohjaukseen sekä asioiden valmisteluun ja koordinointiin. Erilaisten kiireiden vuoksi siihen ei jää tarpeeksi aikaa. Avustajajärjestelmä kaipaa kokonaisuudessaan pientä selkiyttämistä.

Tämä lähtökohta on laajasti tunnustettu. Apuvoiman tarvetta eivät kiistä edes ne, jotka yleensä suhtautuvat kielteisesti edustuksellisen demokratian toimintamahdollisuuksien kohentamiseen. Ministerityön nopeasti kansainvälistynyt toimikenttä vaatii hallinnossakin uusia tuulia.

***

Ajatus ratkaista resurssiongelma poliittisten valtiosihteerien avulla on elänyt jo vuosia. Eduskunta torjui asian parisen vuotta sitten. Tuolloin järjestelmän heikkoudeksi katsottiin muun muassa sen huono sopivuus Suomen valtiosääntöön. Ehdotettu työnkuva olisi ollut erikoinen sekoitus virkamiestä ja poliittista vastuuta.

Nyt ehdotetaan puhtaasti poliittista esikunta-avustajaa, jolla ei olisi virkavalmistelun linjavastuuta. Se säilyisi edelleen kansliapäälliköllä. Ratkaisu poistaa varmasti yhden ongelman, mutta tuo samalla ehdotetun valtiosihteerin toimenkuvan hyvin lähelle nykyistä erityisavustajan tehtävää.

Keskeisin uutuus olisi siinä, että valtiosihteeri voisi edustaa ministeriä myös EU:n ministerineuvoston kokouksissa. Tälle mahdollisuudelle on epäilemättä tarvetta ainakin osalla ministereistä. Esityksen mukaan ministerin itsensä tehtävänä säilyisi kuitenkin pääsääntöisesti edustaa Suomea neuvostossa. Tämä periaate on kannatettava unioniasioiden usein suuren merkittävyyden vuoksi. Näin ollen jää hiukan epäselväksi, miten merkittävä rooli valtiosihteereillä todella olisi EU-asioiden hoidossa.

***

Kaavaillussa poliittisten valtiosihteerien mallissa on paljon hyviä puolia. Se ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen tapa vahvistaa ministeriöiden johtamisjärjestelmää. Varaministerijärjestelmä olisi monessa kohdin selkeämpi, mutta on meillä kaatunut lähinnä siihen, että se vaatisi toteutuakseen perustuslain muutoksen.

Ajatusta ministeriöiden johtavien virkamiesten vaihtumisesta hallituksen mukana vierastetaan meillä. Aivan turhaan. Suomessakin voitaisiin avoimemmin pohtia, voisivatko ministeriöiden muutamien keskeisten virkamiesten toimikaudet olla hallituskauden mittaisia.

Hallinnon jatkuvuus ja tietynlainen riippumattomuuskin ovat meillä perinteisiä vahvuuksia, muttei niidenkään tarvitse olla "on-off -kysymyksiä". Hallinnon jatkuvuus ei muutamista johtavista virkamiehistä vielä kärsi. Sen sijaan kierto voisi olla yksi tapa vahvistaa poliittista ohjausta.

* * *

Yksi asia on varma. Avustajakunnan vahvistaminen ei tule poistamaan ministerikiireiden keskeistä haastetta. "Kaikki" haluavat jatkossakin tavata nimenomaan ministerin itsensä, ja juuri ministeri halutaan vieraaksi ja puhujaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Se tarkoittaa, että priorisoinnin tarve jatkuu - ja moniin suuntiin on pakko sanoa "ei".

Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.