26.04. Poliittiset ääriliikkeet ja EU

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen pohtii kirjoituksessaan haasteita, joita äärioikeiston menestyminen Ranskassa tuo EU:lle otsikolla: Poliittiset ääriliikkeet ja EU.

Jean-Marie Le Penin menestys Ranskan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella nostaa EU:ssa pöydälle vanhan ongelman. Kuinka EU:n ja sen johdon tulisi suhtautua sellaisiin poliittisiin ääriliikkeisiin, jotka ovat saaneet demokraattisessa prosessissa kannatusta unionin jäsenmaissa?

Asia on EU:lle ongelmallinen, sillä se edustaa ristiriitaa kahden unionin perimmäisen arvon välillä. Demokratia on näistä arvoista ensimmäinen. Kun poliittiset ääriliikkeet saavat kannatusta demokraattisissa vaaleissa, unionilla on varsin vähän mahdollisuuksia puuttua lopputulokseen. Eurooppalaisilla kansoilla tulee olla oikeus tehdä omat edustajavalintansa.

Toisaalta, eurooppalainen integraatio perustettiin alun alkaen juuri vahvasti kansallismielisten voimien valtaanpääsyn estämiseksi tai ainakin niiden poliittisten vastakkainasettelujen välttämiseksi, joihin tämä saattaisi johtaa. Taustalla eli muisto kansallissosialistien valtaannoususta Saksassa. Poliittisen äärioikeiston vahvistuminen useassa EU-maassa asettaa siis koko integraation hyvin perimmäisten kysymysten äärelle. EU ei voi välinpitämättömänä seurata, kuinka huomattavat kansanosat sen jäsenmaissa ovat kehittämässä jäsenmaiden välille vanhoja vastakkainasetteluja.

Integraatioprosessi olisi onnistunut tavoitteissaan parhaiten, jos se olisi onnistunut jo pelkällä olemassaolollaan muuttamaan asenteita ja viemään pois kaikupohjaa nationalistiselta ja rasistiselta ajattelulta unionin jäsenmaissa. Tämä ei ole onnistunut sataprosenttisesti.

Integraation voi myös katsoa toimineen tahattomana ponnistuslautana ääriliikkeille myötävaikutettuaan eurooppalaisen politiikan muuttumiseen tekniseksi ja konsensushenkiseksi. Tätä samanmielistä joukkoa vasten populististen ääriliikkeiden on helppo saada näkyvyyttä. Kansalaisille etäiseksi jääneestä Euroopan unionista on turhan helppo tehdä uskottava syntipukki mitä moninaisempiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten tapahtui Le Penin kampanjassa.

Tällä tavoin populistiset johtajat onnistuvat saamaan huomattavat kansanosat tukemaan integraatiota vastustavaa ja politiikan kansallistamista tukevaa ajattelua. Poliittisissa kampanjoissa ei luonnollisestikaan liikaa visioida niiden tulevaisuudennäkymien suhteen, joita tällainen politiikka Euroopan kansojen väliselle yhteiselolle tuottaisi.

EU on luonut valvonta- ja rangaistusjärjestelmän, jonka tarkoitus on pitää kaikkien jäsenmaiden hallitukset kuuliaisina unionin yhteiselle arvopohjalle. Rangaistusmekanismeilla ongelmaa ei kuitenkaan voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Ääriliikkeitä ja niiden kannatuspohjaa tulisi tarkastella unionissa nykyistä kokonaisvaltaisemmin jäsenmaita yhdistävänä poliittisena ilmiönä. EU:n yhtenäisyydessä piilee sen poliittinen voima tässäkin asiassa.

Teija Tiilikainen, tutkimuspäällikkö, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.